Tunnelmallista joulun odotusta
Hyvää, tunnelmallista, rauhallista ja oikein mukavaa,
että kaikin puolin sädehtivää joulua kaikille
upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.
Lukemisen on tieteellisesti todistettu pidentävän ikää ja hymyilyn…
koetappas lukea hymyssä suin (Thaimaalaiset ovat hymyileviä) ,
tämän päivän tarinani…
ja kuulet kilinän, kun ikää kilahtaa mittariin lisää…. : )
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen joulutarinan aika.
Kaarina, Kaarinasta… on tarina nimeltään…
Ja tarina alkaa näin, olkaas hyvä…
Olen Kaarina, 41, kirjaston työntekijä.
Viime joulun olin Thaimaassa, huojuvien palmujen juurella.
Auringon paisteessa. Ei mitään joulun tuntua.
Olen kaksonen.
Kaksoisveljeni rakastui thaimaalaiseen naiseen, avioitui.
Ja tämän myötä myös Thai kulttuuri on tullut minulle tutuksi.
Joulu ei ole Thaimaassa virallinen juhlapyhä.
Uutta vuotta siellä vietetään.
Tämän joulun tahdon, ehdottomasti viettää
suloisessa tuhansien järvien maassamme.
Kaarinassa, kotosalla.
Kaarinassa asustelee 35 691 ihmistä
ja sen pinta-ala on 179,59 km², josta 1,05 km² on vesistöjä.
Tiedätkös missä on Lieto, et…tai Parainen tai Paimio? Sauvo? Et…
No Turun tiedät… sen suunnalla on Kaarina.
Veljeni vaimoineen ja kahden lapsensa kanssa… viettää meillä joulun.
Olen laittanut suht paljon joulua. Tavallista enemmän…Kun tulee vieraita kaukaa.
Kuurannut lattiat, kiillotellut nurkat, leiponut torttuja ja
tehnyt piparkakkutalosta huikean taideteoksen. Kinkun paistan ja laatikot …rosolleineen,
ilman muuta. Veljeni pukeutuu joulupukiksi ja jakaa lahjat.
Theravada-buddhalaisuus on Thaimaassa tuttua.
Mutta veljeni vaimo lähtee joulukirkkoon.
Kristillisiä jouluesityksiä ei pidä perua, seimineen.
Ei missään nimessä. Niihin ei tarvitse osallistua, jos ei tahdo.
(Tämän päivän uutisissa oli, että kristillisiä jouluesityksiä on peruttu…
eikö olekkin ihmeellistä, jouluna… tonttuparaatilla korvataan seimi)
Thaimaan kulttuuri on saanut paljon vaikutteita Intiasta,
Kiinasta ja muista Kaakkois-Aasian maista.
Olen perehtynyt Thaimaalaisuuteen, ovathan kummilapseni puoliksi Thaimaalaisia.
Thaimaan kansallisurheilulaji on taistelulajeihin kuuluva muay thai eli thainyrkkeily.
Thai keittiö on upea.
Thaimaassa ruokaillaan edelleen mieluiten lattialle levitetyillä matoilla yhteisistä astioista,
joista ammennetaan jokaista ruokalajia omalle lautaselle.
Yleinen tervehdys , joka kuuluu kin khao ry jang – ’joko olet syönyt (riisiä)?’.
Meillä päin sanotaan terve, vaikka olisi raihnainen ja sairas, ketä tervehditään.
Minä olen raihnainen… reuma ja lonkat leikattu, koronan olen sairastanut
kolme kertaa, ja masennus, mistä olen parantunut.
Että…. terveppä terve…
Thairiisi, jota höystetään tulisilla curreilla, kasviksilla ja kalalla tai äyriäisillä,
kuuluu thaimaalaiseen keittiöön…
Ruokailuvälineinä käytetään lusikkaa ja haarukkaa,
joista ensimmäistä käytetään pääasiallisesti.
puikoilla lähinnä vain nuudeleita popsitaan.
Thaimaassa kättelyn sijasta liitetään kädet yhteen ja
nostetaan käsivarret ylös lähelle kasvoja.
Samalla voidaan taivuttaa ylävartaloa
tai päätä kumarrusta muistuttavalla tavalla.
Esimerkiksi vanhuksille kumarretaan syvempään.
Thaimaassa ei kosketa päähän… erikoista, pitääpäs kysäistä veljeltäni, miksi ei.
Vaatteet ovat peittävät.
Thaimaalainen arkkitehtuuri poikkeaa kovin Kaarinan arkkitehtuurista.
Kaarinassa on muuten Kuninkaantie, missä luonto ja historia kulkevat käsi kädessä.
Tien varrelta löytyy hienoja luonto- ja kulttuurikohteita sekä eri
ikäisiä muinaisjäännöksiä: kartanoita ja kylätontteja, esihistoriaa, virkistysalueita,
luontopolkuja ja luonnonsuojelualueita.
Laitan tassua toisen tossun eteen usein Kuninkaantiellä.
Mahtavat lenkkimaisemat.
Veljeni perhe aikoo muuttaa pysyvästi Kaarinaan.
Veljen vaimo avaa thai noutoruokaravintolan tänne.
Rakastan thai sapuskaa…
Piipahtavat aina parin vuoden välein … kuukauden Thaimaassa.
Thaimaalaiset riisuvat kengät… Joten tyhjensin kenkätelineeni jouluksi.
Kenkiä minulle onkin kertynyt valtavasti. On tennareita, korkkareita, saappaita…
Thaimaa tunnetaan hymyjen maana…
Siispä nauran… nauru pidentää ikää… ikää kilahtaa mittariin.
Malttia ei saa menettää… Jos ravintolassa Thaimaassa tarjoilija kippaa keiton syliisi vahingossa,
mitä teet? Hymyilet… Maltin menettäminen on kasvojen menettämistä…
Tätä piirrettä rakastan. En jaksa temperamenttia. Huutoa.
Kävin aikuisena autokoulun. Ja autokoulun opettaja oli todella temperamenttinen,
huutamalla opetti. Vaihdoin autokoulua ja nappasin kortin.
Minulla on viisi huonetta ja keittiö renkailla (asuntoauto)… vaatii rekkakortin moinen.
Asun kaunista pientä omakotitaloa. Jonka olen sisustanut jouluiseksi.
Koristeita olen ripotellut sulostuttamaan. Ja joulutähden laittanut ikkunaan valaisemaan.
Vastakkaisten sukupuolten tunteita ei näytetä julkisesti. Thaimaassa.
Veljeni ei esimerkiksi kävele käsikädessä vaimonsa kanssa.
Olen perehtynyt kulttuuriin, ja kiinnostunut Thai kulttuurista, etenkin ruoasta.
Kulttuurit rikastuttavat mielestäni maailmaa.
Ja niin koetti joulukuun 23 päivä. Veljeni perhe lensi Suomeen.
Menin lentokentälle vastaan ja lentokentältä huristelimme Kaarinaan asuntoautollani.
Myin henkilöauton. Omistan nykyisin enää asuntoauton.
Saavuimme kotiini.
Perhe oli todella väsynyt pitkästä lennosta. En huomioinut tätä lainkaan.
He laittoivat aikaisin nukkumaan.
Minä olin suunnitellut mm. shakin pelaamista illan ohjelmaksi.
Jouluaatto aamuna kaikki koisivat pitkään.
Laitoin näyttävän aamiaisen
Ja kahdeltatoista suuntasimme joulukirkkoon.
Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla.
Ja taivaaseen on vain yksi tie ja se on Jeesus.
Kävimme vanhempiemme ja serkkumme sekä
vanhan opiskelukaverini haudoille viemässä kynttilän jouluaattona.
Ja sieltä suuntasimme kotiin.
Laiton pöydän todella koreaksi. Joulupöydän kunkku, kinkku, kruunasi joulupöydän.
Suussa sulavan jouluaterian jälkeen oli aikaa pelata shakkia.
Ennen kuin joulupukki saapui.
Veljeni vetäisi parran ylleen, ja lapset olivat haljeta riemusta, kun
punanuttuinen joulupukki saapui
Minä sain joululahjaksi tuliterä kännykän. Ja suklaata.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: 123456789 10 laskeminen on loistava tapa
hillitä temperamenttia… Voimme oppia toisiltamme niin paljon, ja voimme oppia
lukemalla tarinoita, niin paljon… Tämän tarinan opetus oli… hanki malttia…
itsehillintä, harkinta, rauhallisuus… näitä vain hankkimaan, etenkin jouluruuhkaan…
Suurenmoista, että olet blogissani runouden sävelin…
Kirjoitustyylini on puhdas fiktio… tarinoissani.
Runouteni on laadukkaampaa tekstiä kuin tarinat…
tässä pelkistettyä kerronta muotoa tarjolla.
Lukemisiin…
– Runoilijatar
16.12.2022
– 11
Aurinko nousee 10:24
Aurinko laskee 14:02