Turkoosi

28.6.2025

+16

Aurinko nousee 2.16

Aurinko laskee 00.26

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tehdäänpäs erikoinen blogimerkintä. Kerron missä tunnelmissa kirjoitan tämän päiväisen blogimerkintäni ja fiktiivisen tarinan. Tämän jälkeen kaunis runoni Neilikka. Ja lopuksi yksi avain viisauteen… Ja se on virheistä oppiminen.

Mitäs teille upeat blogini runouden lukijat kuuluu?

Minulle kiitos hyvää.

Kerron missä tunnelmissa kirjoitan tämän päiväisen blogimerkintäni. Mitkä ovat teidän, lukijat… tunnelmanne, tänään? Onko arkinen duunipäivä. Vai kesäloman rentous. Vai valtava kiire. Vai ilo vai sittenkin melankolia?

Minun tunnelmat ovat tänään. Hulinan jälkeen iskee hiljaisuus.

Tässä on ollut härdelliä muutama päivä. Matkalaukkujen pakkaamista. Oli upea ja suurenmoinen miniloma. Ja jälleen lomalta lähtiessä matkalaukkujen pakkaamista, purinhan ne perillä. Autossa istumissa matkalla. Ja sitten kotona jälleen puran matkalaukkuni. Piipahdin vielä kotiuduttuani markkinoilla. Kaikki tietävät markkinoiden iloisen, mutta oi, niin vilkkaan ja eläväisen menon. Täällä meillä päin on jokin kesätapahtuma/festarit.

Fiilikset on, kuin Lontoossa ruuhka aikaan Oxford Streetillä, missä olen piipahtanut joskus…

Tai muutama vuosi sitten olin kauppakeskuksessa duunissa jouluapulaisena, ryysiksessä. Kaikki tietää kauppojen joululahja jonot ennen jouluaattoa.

Samat tunnelmat.

Oxford Street on siis 1,9 km pitkä katu miljoona kaupungissa. Vilkkain ostoskatu. Muotiluomuksia tarjoava katu yms… Sen varrella on yli 300 liikettä.

Oxford Street on koristeltu jouluvaloilla, jouluisin… Jotka joku julkisuuden henkilö sytyttää marraskuun puolivälin tienoilla. Perinne alkoi 1959… Valot ovat päällä tammikuun kuudenteen. Häikäisevän kaunis näky jouluna…

Upea ja ihana miniloma oli…

Olen kirjoittanut kauniissa runossani Turkoosi...

Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.

Ja niitä olen tehnyt, kauniita muistoja. Blogimerkintäni lopussa tarjolla, kaunis runoni Turkoosi.

Mutta nyt on hiirenhiljaista ja vain tyhjä tietokone ruutu silmilläni, mihin parhaillaan tätä tekstiä raapustelen ja pidän sulkakynäni terävänä.

Iskee fiilikset, kuin syntymäpäivät olisi vietetty ja vieraat lähteneet. Ja on aivan hiiren hiljaista.

Tai jouluostoksilta, ryysiksestä… astelee hiljaiseen lumiseen tupaan… Hiiren hiljaiseen…

Mutta nyt ei ole joulu, vasta juhannus ohitettu. Nauttikaamme siis kesästä… Aika menee niin nopeasti, että on pian syksy… miksi ei saman tien joulukin….

Näissä tunnelmissa, näissä tunteissa (hulinan jälkeen iskee hiljaisuus).

Tämä runoilijatar on tänään tietokoneensa äärellä. Kirjoittamassa tätä blogimerkintää.

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runoni Neilikka. Ja runo menee näin. Olkaas hyvä.

NEILIKKA

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

Ja heti perään minitarinoita. Jaksat lukea. Jos tapanasi on lukea kirjan ensimmäinen ja viimeinen sivu. Tai vain kirjan takakansi, nämä tarinat ovat juuri sinulle. Jos taas puolestaan luet 352 sivuisia kirjoja ja vielä kirjasarjan saman tien. Niin lue koko blogini runouden läpi.

Tarinan aika, fiktiivinen.

Olipa kerran mies, hän potkaisi jalkansa kivVeen, tätä toistaen, varvas murtui, ei kivi.

Olipa kerran mies, joka kerran varpaansa kiveen potkaistuaan, oppi väistämään kiVveä.

Meidän tulee oppia virheistämme, lakata tekemästä virheitä.

Olipa kerran nainen, hän teki virheitä, virheiden perään.

Olipa kerran nainen, joka oppi virheistään ja hänestä tuli ripauksen viisaampi lady.

Meidän tulee oppia virheistämme, viisastua.

TÄMÄ ON MM. VIISAUTTA…

Janoan siis viisautta. Etsin sitä, kuin naulaa heinäkasasta. Viisautta on vähän tarjolla jäätävässä maailmassa.

Viisas kiinanlainen sanoi, kun häneltä kysyttiin viisaudesta, että

– istuta omenapuu.

Olen istuttanut omenapuun.

Omenapuu kuvassa, sädehtivän kauniina, kukassaan.

JOS VAIN LÖYDÄN RIPAUKSENKAAN VIISAUTTA… TALLETAN SEN OITIS RUNOONI TAI TARINAANI… RAKASTAN VIISAUTTA…

Tavoitteenani on hankkia viisas sydän. En koe tavoittelevani huonoa asiaa. Viisasta sydäntä tavoitellessani.

Tein juuri virheen… minkä virheen? Kirjoitusvirheen… Nyt korjaan virheen… Kivi… ei KivVi…

Olipa kerran mies, hän potkaisi jalkansa kiveen, tätä toistaen, varvas murtui, ei kivi.

Olipa kerran mies, joka kerran varpaansa kiveen potkaistuaan, oppi väistämään kiveä.

Elämän kokemus tuo viisautta myös…

”Kuin koira joka palaa oksennuksilleen on tyhmä joka uusii hulluuksiaan.” – Sananl. 26:11

Jatketaas vielä mini tarinoita.

Olipa kerran…

Aloitan huikeilla olipa kerran sanoilla…

Olipa kerran mustasukkainen daami. Ensimmäiset kihlajaiset, ero. Daamin mustasukkaisuuden takia. Toinen seurustelusuhde, ero. Daamin mustasukkaisuuden takia. Kolmannet treffit ero. Daamin mustasukkaisuuden takia. Neljäs suhde, ero. Daamin mustasukkaisuuden takia. Ja samaa rataa meni avioliitot, ero. Ero, ero ja ero. Daamin mustasukkaisuuden takia.

Tekikö daami mustasukkaisuudelleen mitään, ei.

Oppiko hän mitään, ei.

Tähän loppuun oli tarkoitus kirjoittaa fiktiivinen tarina. Sijoittaa se sairaalaan. Charmantisti ohimoilta harmaantunut lääkäri, Richard ja sisar hento valkoinen, Pamela. Rakastuvat.

Tarinan sairaala olisi ollut hieno. Ei siis ankea ja kaikin puolin potilasasiamiehille niin tuttu… terveys/arvaus keskus. Vaan… Kartano.

Mutta aloin voimaan pahoin.

Olen ”allerginen” sairaaloille. Kammoan sairaaloita. Itken välittömästi, kun avaan sairaalan oven. Tuskan huudoista kaikuvia ankeita pesuaineen tuoksuisia sairaalankäytäviä. Verta. Oksentelevia ihmisiä, raatoja. Oi ei. Lääkärit kiusaavat ihmisiä pistelemällä piikkejä. Karmivia paikkoja. Ihan hirveitä. Pelkään ambulanssejakin. Sairaalan ruoat, kerrankin tämä runoilijatar jäi sanattomaksi. Hetken mietittyäni, en keksinyt sanaa.

En saattanut kirjoittaa tarinaa sairaalasta… sillä se sisälsi umpisuolileikkauksen. Iiik.

Tarinaa, missä charmantisti ohimoilta harmaantunut lääkäri, Richard ja sisar hento valkoinen, Pamela. Rakastuvat. Tulisesti. Hienossa kartano miliössään, sairaalassa. Työn äärellä.

Kerron mikä kesken jääneen fiktiivisen tarinani opetus on.

Se oli siis Sisilia, nuori neito. Jonka iso isoisä oli lääkäri. Isoisä lääkäri. Isä lääkäri. Ja samaa rataa meni juuret, Sisilialla siis.

Arvostettu ammatti lääkäri on. Tämä on itsestään selvää. Myös tämän runoilijattaren mielestä.

Mutta Sisilia on ”allerginen sairaaloille.” Hän tuotti valtavan pettymyksen suvulleen, kun lopetti koulun, ja opintoihin liittyvän työharjoittelun hienossa kartanomaisessa sairaalassa. Aloittaen merkonomin opinnot. Vaihtaen totaalisesti alaa.

Ja viihtyykö Sisilia merkonomina. Kyllä, sen tämä tarina kertoo. Sen tämä tarina kertoo myös, että hän teki oikein vaihtaessaan alaa. Merkonomiksi.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Älä elä muiden unelmia, elä omat unelmasi. Älä elä edes muiden odotuksia. Laita tossua toisen tassun eteen elämän mutkaisilla teillä. Kurveissa, ylä ja ala mäessä. Elä oma elämäsi.

Mitä opit tarinan luettuasi: Ole siis ylpeä fiktiivisestä tarinan henkilöstä… Sisiliasta ja hänen valinnoistaan (valinta: merkonomi opinnot). Olemme valintojemme tulos. Elämän valinta talossa saa valita… Odota hion hieman sana muotoa. Pitää valita. Elämä tarjoaa pieniä valintoja, suuria valintoja. Tee hyviä valintoja elämässäsi. Jos et ole samaa mieltä, että fiktiivisen tarinan Sisilia teki oikean valinnan, vaihtaessaan alaa merkonomiksi. Kommentoi. Tämä runoilijatar puhuu sinut vapaaksi mielipiteestäsi.

On ollut harvinaisen kylmä ja kolea kesä. Tänäänkin lämpömittari on kivunnut vain 16 asteeseen. Mutta aurinko paistelee. Ei sada vettä, ainakaan täällä meillä päin.

On ilimoja pidellyt.

Ai niin… Lupasin blogimerkintäni alussa kauniin runoni Turkoosi...

Siispä…

Tänään blogissani runouden… Tarjolla kaunis runoni Turkoosi… Ja runo menee näin… Olkaas hyvä.

TURKOOSI

kun ei ole

enää nuori

on muistot

muistot kullatut kuin

kukkameren

kauneudessa

auringon kultaisissa

säteissä

säteilevät

puistot

mutkitteleva

tie vie puiston luota

kristallisen lähdevesi

lammen luo

kitaran sävelten

kietoutuessa tuuleen

soi

duo

silloin hänen

huuliltaan kaikuu lause

saavu oi, rakkaimman luo

sävelet tuo

sydämein pala

kun mikään ei ole

aivan sama

näillä mailla

silloin vailla

kun

kuluu aika

sirpaloituu taika

näillä

mailla

ei

taida

ukkostaa

salamoida

sillä

parasta

taivasta

maailmasta

hiljaisuudessa

kaikuu

huuto

luo tänään

kauniita muistoja

huomiselle

samassa

hetkessä

rannalla

matkalla

maailmassa

kaiken laidalla

rakastaen

kaukana

mukanaan

koru

turkoosi

soi kitaran

sävelet

oodi

kuluu aika

soi balalaika

vastarannalta

väliaikaista

sydän vereslihalla

katoavaista

taivaanrannalla

liikekannalla

taitekohdassa

aallonharjalla

tosiasiassa

surusointujansa

vaaleanpunaista

saippuakuplaa

pyhäpuvussansa

pallosalama

saippuakuplassansa

Uusi hieno kissanlelu… Uivat kalat…

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin