Turkoosin sinisävyinen
28.9.2024
+ 8
Aurinko nousee 7:17
Aurinko laskee 19:00
On ilimoja pijelly:
Säässä tapahtuu kolea käänne,
öisin pakkasta, sateitakin päivällä.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Blogia runouden… pitää mm. Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä… runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja, läheisiään, ystäviään, hyvää kahvia, länkkäri leffoja, viisaita sanoja ja punaista huulipunaa. Ollen kirjastojen, taidegallerioiden ja elokuva teattereiden suurkuluttaja.
Kirjoitustyylini on tarinoissa ja runoudessa fiktio.
Pidän sulkakynän terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä mini tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, kera runouden sulo sävelten. Blogissani runouden.
Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.
Tänään tarjolla kaunis runoni Turkoosi… Ja runo menee näin… olkaas hyvä…
TURKOOSI
kun ei ole
enää nuori
on muistot
muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot
mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo
kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen
soi
duo
silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause
saavu oi, rakkaimman luo
sävelet tuo
sydämeni pala
kun mikään ei ole
aivan sama
näillä mailla
silloin vailla
kun
kuluu aika
sirpaloituu taika
näillä
mailla
ei
taida
ukkostaa
salamoida
sillä
parasta
taivasta
maailmasta
hiljaisuudessa
kaikuu
huuto
luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle
samassa
hetkessä
rannalla
matkalla
maailmassa
kaiken laidalla
rakastaen
kaukana
mukanaan
koru
turkoosi
soi kitaran
sävelet
oodi
kuluu aika
soi balalaika
vastarannalta
väliaikaista
sydän vereslihalla
katoavaista
taivaanrannalla
liikekannalla
taitekohdassa
aallonharjalla
tosiasiassa
surusointujansa
vaaleanpunaista
saippuakuplaa
pyhäpuvussansa
pallosalama
saippuakuplassansa
Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.
Airi, 44. Opiskelija. Hän mietti pitkään lähtisikös opiskelemaan. Pääsykoe. Suht pitkä koulu. Ja ei enää ole nuorikaan. Hän, haki kuin hakikin kouluun. Ammattikorkeaan. Ja pääsi. Hän valmistuu kolmen vuoden kuluttua. Neli, 4, vuotinen koulu, siis. Ja, kun hän on valmistunut, hän hakee vielä pari vuotiseen kouluun, YAMK:n. Liiketoiminnan kehittämistä opiskelemaan. Ja tämän jälkeen vielä yliopisto opinnot. Toisin sanoen hän on viisikymppinen, kun valmistuu. Mutta mutta… eläke ikään on vielä 15 vuotta.
Hän on naimisissa, onnellisesti. Ja hänellä on aikuinen lapsi. Arvokkain, asia hänen elämässään. Lintu on lentänyt jo pesästään.
Hänellä on vaaleat kutrit, kiharretut, laineilla. Punattu suu, ja pitkät ripset.
Sivistynyt.
Hän asuu Tampereella, ydin keskustassa, viidennessä kerroksessa. Koti on kaunis. Sini/turkoosi sävyinen. Plyysimatto on sininen. Sisustus on sinisen/turkoosi. Jopa kirjahylly, mikä notkuu kirjoja on sininen. Hän kuului parikymmentä vuotta sitten kirjakerhoon. Kirjakerhosta eroaminen oli tehty niin vaikeaksi, että kirjahylly täyttyi. Verhot, sinisetpä hyvinkin. Ja isot muhkeat tyynyt. Turkoosin sinisävyiset.
Hän rakastaa spagettia. Italialaista keittiötä.
Hän harrastaa golfia ja pitää oopperasta. Aina, kun Helsingissä on ooppera, hän matkustaa Helsinkiin oopperaan. Ja yöpyy samassa hotellissa, keskustan tuntumassa.
Monesti, hän ajattelee negatiivisia asioita. Ja tämä vaikeuttaa opintoja. Hän miettii loukkauksia. Kuinka ilkeä hänkin oli. Oli sitten kyseessä pieni loukkaus tai iso trauma.
Hän kävi terapiassa keskustelemassa ja seurakunnan sielunhoidosta. Mutta, ei keskustelu vienyt loukkauksia pois.
Hän tahtoo muuta ajateltavaa. Raikkaita ja kauniita ajatuksia. Etenkin hän tahtoo suunnata ajatuksensa tenttikirjoihin. Sukeltaa opintoihin. Hän pärjää opinnoissa ihan mukavasti. Ei suurenmoisesti, mutta opinnot etenevät.
Ja tarina alkaa.
Arki, on tarina nimeltään
On lokakuu. Räntää ja pimeää. Sulosessa tuhansien järvien maassa on neljä vuoden aikaa. Mitkä neljä, 4, vuoden aikaa. Ikuinen lokakuu, tuumii Airi.
Airi kävelee kotiinsa, opintojensa parista. Menee hissillä, ydin keskustassa sijaitsevaan asuntoonsa. Keittää kahvit ja nauttii kupin kuumaa sinisestä kupistaan.
Hän asuu ydin keskustassa, joten hänellä ei ole autoa. Kävely matka joka paikkaan.
Hänen miehensä on vielä töissä. Meni yövuoroon. Mies työskentelee ambulanssikuskina.
Hän avaa äly television. Plärää kaikki 58 kanavaa. Todeten, että mistään ei tule mitään.
Hän ottaa kirjan sinisestä kirjahyllystä. Istahtaa lempinojatuoliinsa lukemaan. Todeten, että kirja on jo luettu. Laittaa kirjan takaisin kirjahyllyyn, sini… turkoosi sävyiseen.
Hän astelee ikkunan äärelle. Tampere avautuu kauniina näkymänä viidennestä kerroksesta.
Kadulla kävelee raihnainen mummo rollaattorinsa kanssa. Näyttää, että hän lyhistyy rollaattorinsa äärelle. Miksi hänellä ei käy kotipalvelu kaupassa ja asioilla? Airi miettii. Miksi hän ei ole vanhainkodissa?
Kadulla kävelee nuori äiti, kolmen lapsensa kanssa. Kaksi on rattaissa, kolmas juoksentelee.
Kadulla ei mene enää sähköpotkulautoja. On lokakuu. Ja maa on jo kuurassa. Räntää satelee. Ja illat pimenevät.
Saisi sataa jo ensi lumi maahan, häikäisemään kauneudellaan. On niin rumaa. Lokakuun rännässä.
Hänen puhelin soi. Airi rientää vastaamaan. Puhelin myyjä. Hän tilaa lehden. Airi on ystävällinen puhelin myyjille. Hänestä on törkeää, kuin heille haistatellaan, syyttä. Työtähän he vain tekevät.
Airi selailee hieman opintokirjojaan. Ei sen syvemmin perehdy opintoihinsa. Katsoo vain mitä huomenna opiskellaan.
Hän laittaa kännykästään rentoutuksen päälle. Kuuntelee, kuinka rauhallisella äänellä, mies kertoo vuoristo maisemia. Taustalla soi linnunlaulu. ”Tunnet kuinka oikea kätesi rentoutuu…”
Hän nukahtaa nojatuoliinsa, rentoutuneena.
Herää kahden aikoihin yöllä, siihen, että selkää särkee. Hän on nukkunut huonossa asennossa, tuolissaan, siksi.
Hän astelee nojatuolista, sänkyynsä nukkumaan. Laittaa kännykän herättämään puoli seitsemän. Ja nukahtaa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Suurin osa ajastamme koostuu arjesta, joten tehkäämme siitä laadukasta.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin