Uusi runo

16.3.2024
– 2
Aurinko nousee 6:33
Aurinko laskee 18:19

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

Olet astunut runouden 

sädehtivään maailmaan

blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä tarinoita, huikeine 

tarinan opetuksineen, kera runouden sulo sointujen. Blogissaan Runouden sävelin.

Tänään tarjolla uuni tuore runoni… VADELMAINEN, HENNON MAUSTEINEN KAIPAUS… 

Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

VADELMAINEN, HENNON 

MAUSTEINEN KAIPAUS

kaihertava
kaipaus

meluisen
höyhenen

sokerisen
tahmaisessa

putoamisvaarassa

pimeyden lävitse

valoon

pudoten

silloin

kaikuu 
kaipuu

vadelmainen
hennon mausteinen
kaipaus

Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin.

Istutko lentokentällä odottamassa laivaa ?

On tarina nimeltään.

Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot.

Vilhelmiina. Hän on 40+. Aikuiset lapset, jo pesästä lentäneet. Hänellä on angora kissa.

Tytti nimeltään. Elämä koostunut pätkätöistä. Kokki. Työtön. Kaupan kassa. Työtön. Leipuri. 

Työtön. Tällä hetkellä hän työskentelee kahvilassa. Määräaikainen työsuhde päättyy

 toukokuun viimeisellä viikolla. 

Vilhelmiinan anoppi on 101 vuotias rouva. Hänen anoppinsa on tuuminut Vilhelmiinalle, että…

Elämä on lyhyt. Jopa pitkänä, elämä on lyhyt. Elämä on niin lyhyt, ettei kannata haaskata aikaansa 

istumalla lentokentällä odottamassa laivaa. Näin hänen anoppinsa tuumii usein. 

Mauno, 63, automekaanikko  on Vilhelmiinan aviomies. Ainoa mies, jota Vilhelmiina 

on rakastanut. He ovat toisella kierroksella Vilhelmiinan kanssa. Kerran avioeronneet. Siis.

Yhteistä taivalta on kestänyt reilut kaksikymmentä vuotta.  

Maunolla on kolmekymppinen poika edellisestä liitosta ja kaksi tytärtä Vilhelmiinan kanssa. 

21 ja 23 vuotiaat neitokaiset. Emma ja Emmi.

Leo, Emmin kihlattu. Tansaniasta.

Sivurooleissa: Vilhelmiinan kuollut äiti, ilkeä äitipuoli, hänen veljensä ja selkäsairaiden

upeat vertaistuki ryhmän jäsenet.

Ja tarina alkaa…

Vilhelmiina ja Mauno viettivät viikonloppua. Kaikki lapset puolisoineen ovat heillä. Samoin 

Vilhelmiinan anoppi. Talon seinät ovat  täyttyneet hymyistä, mutta myös pettymyksen kyyneleistä. 

Talon seinät ovat nähneet paljon. Hyvää ja kaunista.

– Muutamme kerrostalo kaksioon, Mauno ilmoittaa läheisilleen TV n äärellä. Kaikki katsovat 

hiihtoja televisiosta. Ja Suomi nappaa kuin nappaakin kultaisen mitalin. 

Joten on mukavaa katsoa hiihtoa TV stä.

Kaikki ovat niin keskittyneitä loppumetrien hiihdon kiriin, 

että Mauno joutuu toistamaan itseään.

– Kaksioon ? Kysyy tytär.

– Tässä talossa on liikaa neliöitä siivottavana. Tuumii Vilhelmiina.

Nyt kun linnut ovat lentäneet pesästä, talo on käynyt kieltämättä liian isoksi.

– Maksan toiselle tyttärelle ajokortin, toiselle opiskelukuluja ja poika saa lahjakortin. 

Tasajako. Kaikille sama summa. Loppu talorahoilla Mauno maksaa velkansa pois.

Myös auton velan. Hän on velaton. Ei rikas, vaan vain pienen kaksion omistaja, laitakaupungilla.

Ja Vilhelmiina on tyytyväinen, kun laina ei paina harteilla. Hän on kärsinyt vuosia sitten

velka  taakasta.  Ja määräaikaiset työt eivät ole tuoneet siihen helpotusta.

Vilhelmiinalla oli ankea lapsuus. Hänen isänsä avioitui uuden naisen kanssa. Joka oli ihmishirviö. 

Mitään muuta hän ei tehnyt kuin haukkui miehensä lapsia. Joten lapset, siis Vilhelmiina

veljensä kanssa, eivät ole olleet tekemissä isänsä kanssa. Eivät ole vielä tänä päivänäkään. 

Vilhelmiinan ilkeällä äitipuolella on reuman runtelemat sormet. 

Suu viiva, rypyt silmissä, tiukka nuttura ja vapaa ehtoistyöntekijä.

Vilhelmiina ihmettelee ihan vilpittömästi, miten niin karmiva pakkaus voi

 tehdä hyväntekeväisyyttä, vapaa ehtoistyöntekijä, siis. Noo…  susi lampaan vaatteissa.

Vielä tänä päivänäkään Vilhelmiina ei ole isänsä kanssa tekemisissä. Hänen isä on jo vanha.

Hänen äitinsä on kuollut.

 Ja koska hänelle oli niin karmiva äitipuoli, hän on ollut hyvä äitipuoli Maunon pojalle. 

Ystävällinen ja mukava. Vilhelmiina on tarjonnut myös tasapainoisen ja onnellisen

 lapsuuden lapsilleen. Mitä hänellä ei itsellä ollut.

Vilhelmiina kärsii selkäkivuista. Hän käy vertaisryhmässä. 

Selkäsairaiden. Sydämellisiä ja ihania

ihmisiä. Todellisia ystäviä hän on saanut ryhmästä. Ryhmä on uskonnollisesti ja

 poliittisesti sitoutumaton. Tämä sopii Vilhelmiinalle. Hän ei välitä politiikasta, ei uskonnosta.

 Kerran Vilhelmiina kärsi unettomuudesta. Hän avasi TV n. Eduskunnan kysely tunti.

Voiko tylsemmällä, puuduttavalla, unettamalla äänellä enää puhua. Hän nukahti heti.

Lääkkeetön unilääke, siis. 

Hän on vertaisryhmässä saanut valtavasti vinkkejä lääkkeettömään kivun hoitoon.

Ensi viikolla he ovat menossa teatteriin selkäryhmän kanssa. Kerran hän myös avautui

syöpään kuolleesta äidistään, ilkeästä äitipuolestaan ja ankeudesta vuosien takaa.

Mutta selkäryhmässä todettiin, että tämä on selkäsairaiden vertaistukiryhmä, mutta

ryhmä kuunteli Vilhelmiinan avautumisen, kyyneleiden kera. Tämän jälkeen hän on 

pitänyt selän ympärillä keskustelun.  Hän arvostaa ryhmää. Ihmiset ovat mukavia.

Vilhelmiina on tavannut valtavasti ilkeitä ihmisiä. Vittumaisia kusipäitä, joten hän

osaa arvostaa ystävällisyyttä, kohteliaisuutta, ystäviä, ja vertaistukea. Hän arvostaa

ryhmää korkealle… ja on poissa tapaamisista vain syystä, ei juuri koskaan, siis.

Vilhelmiinan vertaisryhmä on uskonnollisesti ja poliittisesti vapaa… Mauno puolestaan ei

ole…Mauno puolestaan uskoo Jumalaan. Uskonnosta hän ei perusta. Hän on kristitty. 

Taivaaseen on vain yksi tie, ja tämä tie on Jeesus. Hänen äitinsä, Vilhelmiinan anoppi

 on jo yli sata vuotias.

 Kuinka jotkut uskaltavat kuolla ilman uskoa Jeesukseen? Taivas ja helvetti ovat todellisia asioita. 

Ja mitä politiikkaan tulee. Maunon mielestä, hallituksen pitäisi hajota. Miksi leikataan köyhiltä. 

Leikattaisiin rikkailta. Hänen mielestä suloisen tuhansien järvien maan politiikka on tällä 

hetkellä siinä pisteessä, että hallituksen pitäisi hajota.

Rasismia ei saa olla lainkaan. Rasismi ei kuulu Maunon ja Vilhelmiinan elämään. Heidän toinen

 tyttärensä on kihloissa Leon, 23, kanssa. Leon juuret menevät Tansaniaan. Heidän tulevat

 lapsenlapsensa ovat siis afro hiuksisia suloisuuksia.

Tänä viikonloppuna talo huokuu elämää. Vilhelmiinan tytär lähtee viemään anoppia takaisin 

vanhainkotiin. Hän on ollut viikonlopun Maunon luona kylässä.

Myös Maunon poika, puolisonsa kanssa, tekee lähtöä.

Ja tytär pakkailee kassiaan. Vilhelmiina laittaa makaronilaatikkoa rasiaan kaikille kotiin viemisiksi.

Maanantaina on suursiivous. Joka jatkuu tiistaihin. Keskiviikkona tehdään talokaupat siksi.

Seuraavana viikkona Vilhelmiina piipahtaa selkäsairaiden vertaistukiryhmän kanssa teatterissa.

Ja muutto alkaa.

Tavaraa on valtavasti.

Vilhelmiina myy, lahjoittaa ja vie kaatopaikalle hyvää tavaraa, sekä kierrätykseen.

Hän pakkaa 6 huoneen omakotitalon tavarat, pieneen kaksioon mahtuvaksi.

Ei enää lumitöitä, hiio hei. Iloitsee Vilhelmiina.

Muutto show alkaa. 

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Ethän odota lentoasemalla laivaa?

 

Elämä on lyhyt. Jopa pitkänä, 

elämä on lyhyt. 

 

Elämä on niin lyhyt, ettei kannata 

 

haaskata aikaansa 

 

istumalla lentokentällä 

 

odottamassa laivaa. 

 

Ps. Tarinassani Vilhelmiina laittoi makaronilaatikkoa kotiin viemiseksi. Rasiaan.

 Koskenlaskija makaronilaatikkoa

1 pussi makaronia
1 rkl voita
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli… laita saman tien kaksi sipulia.
1 tl pippuriseosta ja mausteita maun mukaan… laita tulisia mausteita…
1 l lihalientä
1 pkt koskenlaskijaa

Keitä makaronit kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois. Ruskista jauheliha

ja hienonnetut sipulit voissa. Mausta. Mausta tulisin maustein.

Kuumenna 1 litra vettä ja sulata siihen 2 lihaliemikuutiota sekä paloiteltu sulatejuusto.

Sekoita ja kuumenna, kunnes seos alkaa olla tasaista.

Uunivuokaan makaronit ja jauhelihaseos. Kaada päälle juusto-lihaliemi.

Kypsennä 175 asteessa n. 45 minuuttia ihan noin aika… vajaa tunti…

Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoa ketsupin kanssa. Raikkaan salaatin kera.

INFO

Uusin runoteokseni on …

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin

karavaanailusta kertovaan kirjaan,

että matkailukirjaan.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset

runolliset somistukset

että runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho…

kietoutuu runouden kuiskaukseen…

kaikuen aavikon yli.

Suurenmoista, että olet blogissani Runouden sävelin.

– Runoilijatar

Lukemisiin