Venetsialaiset ovat pian

21.8.2025

+10

Aurinko nousee 5.23

Aurinko laskee 21.18

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

VIIKUNA

suossa

suotta

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENEVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan,että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja; Kuohuva koski kirjassa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan. Tarjolla tarinoita nuotion loimuun. Blogissani runouden.

Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia. Hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keskikesän kauneudesta… Syysruskasta… Tai sanoin kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…

Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.

Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.

Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.

Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…

Sanakirjasta löytyy uutta.

Esimerkiksi… maistelumenu… lisättiin sanakirjaan keväällä 2024.

2024 uusia sanoja ovat esimerkiksi pesimälaji, uudissukunimi ja väestötietojärjestelmä.

…Arkikielistyä, fleda, kaverillinen, kikkakolmonen, kosahtaa, mässy, näreissään, pesimälaji, päälleliimattu, pörssisähkö…

Valitsen runooni sanan näreissään.

Tänään tarjolla runoni MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA.

Ja kaunis runoni menee näin… olkaas hyvä…

MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA

itsevarmuus

elämän nälkä

mandariinia

ja samettista

persikkaa

todellisuuden

unelmaa

joutsen

varhain aamulla

viimaisella

merellä

joutsen

kaihoisana

jopa

näreissään

virtaavassa

purossa

kivet kimaltelevat

jääpeitteessä

sädehtien

pauhaava

rakkaus

rauhaisa

sävel

kuunsirppi

kaukaisuudessa

itsevarmuus

elämän nälkä

mandariinia

ja samettista

persikkaa

todellisuuden

unelmaa

kettu

metsäpolullaan

keväisessä säässä

mietiskellen

puron virratessa

järveen

silloin

rakkaus

koskettaa

itsevarmuus

elämän nälkä

mandariinia

ja samettista

persikkaa

todellisuuden

unelmaa

todellisuuden

Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä.

Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa.

Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset, tunteiden koko scaala, toivo että turhautuneisuus.

Rakkautta unohtamatta….

Kaipuuta pois jättämättä.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani, että tarinoissani.

Täällä meillä päin… Pohojois-Pohojanmaalla… kaunis luonto tarjoaa, sekä puisto- että merellisiä maisemia.

Näin syksyllä voi tarkkailla muuttolintuja luonnon kauniilla rannoilla.

Elokuussa Suomesta muuttaa pois suurin osa hyönteissyöjälintuista, kuten tervapääskyt, pääskyset, siepot ja metsäkirviset, tiirat ja naurulokit, samalla kun petolinnut, kuten varpushaukka, ja jotkin kahlaajat, kuten suokukko, aloittavat muuttonsa. Tässä kuussa monet linnut kerääntyvät parviksi ja lähtevät matkalleen etelään ruoan, erityisesti hyönteisten, vähenemisen vuoksi.

Lintujen muuttoa voi ihailla parhaillaan.

Tosin saas nähdä miten sekaisin linnut ovat ilmastonmuutoksesta? Napajäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Sateet yleistyvät. Tai rajuja helleaaltoja, kuivuutta. Säiden ääri ilmiöitä.

Ja linnut, ne menevät sekaisin.

Kahlaajia lepäilee matalikoilla. Näin elokuussa muuttavat kahlaajat.

Lintujen syysmuutto on komeaa seurattavaa.

Lintuja voi ihailla monella tapaa.

Yhtä kiehtoo lintulaudan vilinä. Toinen ihailee lintujen syysmuuttoa kameroineen. Kolmas, vaikkapas maalaa lintuja. Ja neljäs voi, vaikka tunnistaa eri lintulajeja. Niin tai näin… Lintujen syysmuutto on todella upeaa seurattavaa.

Jos aiot rakentaa linnun pöntön, suosittelen lukemaan teemalla kirjan.

Nuori lukee Aku Ankkaa. Psykologi psykologiaa. Kokki keittokirjan. Viulisti nuotteja. Maailmaa avartaakseen suosittelen nuorta lukemaan psykologiaa. Viulustia Aku Ankkaa. Psykologi voisi kokkailla suussa sulavat pöperöt, keittokirjan paikka. Ja kokki, no, hän puolestaan voisi lukaista psykologiaa.

Tämä avartaa maailmaa.

Venetsialaiset ovat pian.

Illat pimenevät, niin ilotulitteet valaisevat taivaan kauniisti.

Elokuun viimeisenä lauantaina vietettävä veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla.

Venetsialaiset.

Veden, tulen ja valon juhla.

Venetsialaisten juhlinta aloitettiin Helsingissä, 1840.

Meren rannalle keskittyvä juhla…

Värikkäitä lyhtyjä, nuotioita ja ilotulituksia.

Ja sananen historian havinaa…

Kiinalaiset ilotulitteet kulkeutuivat ensimmäisenä Euroopassa Venetsiaan 1500-luvulla ja oletettavasti sieltä veden äärellä vietettävä valon ja tulen juhla levisi muuallekin Eurooppaan.

Värillisiä lyhtyjä, palavaa tervaa, tulia, ilotulitteita, kokkoja, lyhdyillä ja seppeleillä koristettuja veneitä. Tästä on venetsialaiset tehty.

Suomen ensimmäiset venetsialaiset järjestettiin Helsingin Meilahden kartanossa, 1840. Juhlia kehuttiin loistaviksi. Romaniorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa. Venetsialaisiin kahleisiin kytketyt apinat pyydystivät puihin ripustettuja banaaninterttuja. Ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko tienoon. Ja vieraat parveilivat naamioituina… Nurmikoille oli levitetty pellavalakanoita, jotta daamien pitkien iltapukujen helmat pysyisivät puhtaina. Näin historian havinassa. Pellavalakanoita nurmikoille, kyllä kyllä…

Aluksi juhlan viettoon kelpasi mikä tahansa elokuinen pimenevä kesäilta. Näin juhlien luonne, eli valon ja tulen leikki veden pinnalla, saatiin parhaiten esille. Venetsialaisten ajankohdaksi on sittemmin vakiintunut elokuun viimeinen viikonloppu. Ilta on pimeämpi loppukuusta, joten valo näkyy paremmin.

Illat pimenevät voi ripustaa pian tunnelmavalot… Ne ovat tunnelma valot… Ei jouluvalot ;)

Tänään olen kirjoittanut valosta

”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo…” – Joh.

Arki on startannut kesän jälkeen.

Suurin osa elämästämme koostuu arjesta. Joten tee arjesta laadukasta.

Pidän arjesta, yllätys yllätys.

On elokuun 21 päivä 2025. Runossa voi valikoida ajankohdan. Se on pääsiäinen, kevät ja vuosi on 2028.

Tänään tarjolla runoni, MUSTARASTAAN LAULU…

Runon henkilö on seuraavanlainen. Juuri merkonomiksi valmistunut Miina, 26. Hänellä on mäyräkoira. Vasen nimetön kimaltelee. Hän kihlautui tammikuussa miehensä kanssa. Hän asustelee Tampereella kihlattunsa kanssa kaksiossa, vuokralla. He ovat sisustaneet kaksion modernisti. Valkoisin sävyin. Pääsiäiseksi Miina suuntasi Lappiin. Hotelliin. Hän lasketteli, käveli lumikengillä, ihaili revontulia. Miina etsii elämästä aina kaunista ja hyvää. Ja runo fiktiivisestä hahmosta menee näin, olkaas hyvä.

MUSTARASTAAN LAULU

jäätävässä viimassa

kaukaisuuteen

katsoen

Lapin

hiljaisuus

pääsiäisenä

askeleet kevät hangilla

aikaan oikeaan

luminen järven ranta

rakkaus sädehtii

auringon nousun

kutoessa auringon säteillään

jäiseen järven pintaan

kuviotaan

kaunis

mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho

tavoittaa mielen

hyvää

etsien

Lapin lumossa

kauniissa erämaassa

sulaa routa

kevät

auringon nousun

kutoessa auringon säteillään

jäiseen järven pintaan

pitsistä liinaa

kuin kaukaista piinaa

kaunis

mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho

Olen tarinan kertoja… on tarina aika…

Kylänraitti … on tarina nimeltään…

Eräänä keväisenä päivänä… Matilda kävelee tuttua kylän raittia pitkin. Tie on hänelle niin tuttu, että hän tietää, kuopan, mikä näin keväisin täyttyy vedellä. Ja astuu sen ylitse. Kesäksi kuoppaan kipataan soraa ja täytetään se. Tie on routavaurioinen. Mutta oi, niin rakas, ja tuttu kylän raitti.

Matilda muutti Lontoosta. Läheltä Oxford street iä… Maalle…

Oxford Street on vajaa pari kilometriä.

Ja se on Euroopan vilkkain ostoskatu. Sen varrella on yli 300 liikettä.

Oxford Street on koristeltu jouluvaloilla jouluisin, jotka joku julkisuuden henkilö sytyttää marraskuun puolivälin tienoilla.

Viime jouluna Matilda ei tunnistanut, että kuka valot sytytti. Hän ei lue juorulehtiä, siksi.

Hän lukee kyllä. Ja paljon lukeekin. Kirjoja, historiasta, maantieteestä, luonnosta, jopa kalliomaalauksista. Miksi ei leijonista, että tiibetinspanieleista.

Joulun jälkeen. Tammikuussa Matilda pakkasi tavaransa. Pahvilaatikkoihin. Postitti ne suloiseen tuhansien järvien maahamme, Suomeen. Valokuvat, työtodistukset. Muutama virkattu pöytäliina. Ja arvokas kukkavaasi. Huonekalut hän vei kierrätykseen ja myi. Samoin TV n, että astiat. Vaatteita hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen, ne mitkä eivät mahtuneet pahvilaatikoihin postitettavaksi tuhansien järvien maahan.

Hän muutti maalle.

Hän sai maatilan, monta hehtaaria metsää jopa vanhan traktorin, sillä hinnalla, mitä maksoi yksiöstä Lontoosta.

Matilda rakastaa

korkeita kerrostaloja

kaupungin valoja

Mutta hän kaipasi ihmisvilinästä pois.

Ja kaiken lisäksi hänen määrä aikainen työsuhteensa päättyi. Olisi hän voinut hakea töitä ja varmaan napannutkin työpaikan.

Mutta hän kaipasi rauhaa.

Että ero ex kihlatusta… oli myös yksi muuton syy.

Ja helmikuun alusta kämppä oli tyhjä.

Hän lähti viiden ison matkalaukun kanssa Lontoosta Helsinkiin. Lento oli miellyttävä, lyhyt.

Ja Helsingistä hän matkusti junalla Tampereelle. Ja Tampereelta valtavien matkalaukkujen kanssa, Pälkäneelle. Mistä jatkoi tila taxilla matkaa maatilalleen.

Hän avasi maatilan oven.

Nosti viisi valtavaa matkalaukkua tupaansa. Hän ajatteli, että tilaa kotiin sapuskaa.

Hän asuu landella, ei täällä voi tilata ruokaa koti ovelle, kuin Lontoossa.

Hän asteli pellon laidalle. Venytteli makeasti. Ja nautti luonnon rauhasta.

Kostianvirta virtaa Pälkäneen läpi.

Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski.

Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet. Maalauksellisen kauniit.

Sädehtivän suloiset saaret.

Ja ei Matilta missään Pälkäneen keskustassa asu.

Pälkäneellekkin on vielä kolmekymmentä kilometriä.

Maaseudun rauhaan vaihtui Lontoon ihmisvilinä.

Harjuja.

Mallasveden rannassa sijaitseva Keiniänrannan tervaleppäkorpi on Suomen suurin yhtenäinen tervaleppämetsikkö.

Kankare- ja mäkimaata. Näistä on Pälkäne tehty.

Ja niin Matilda asettui pikku hiljaa taloksi. Koetti kevät. Ja juhannus.

Matilda oli sisustanut pienen maatilansa purppuran sävyin. Jopa kahvikupit olivat purppuraa.

Hän oli hankkinut kaksi hevosta, kaksi dobermannia, kissan ja kaneja.

Hän oli istuttanut kukkia.

Elantonsa hän hankki tekemällä etätöitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa sadan kilometrin työmatkaa Tampereelle. Ei kiitos, totesi Matilda.

Hänen naapurissa asuu Elsi. Herttainen mummo. Elsi piipahtaa viikoittain Matildan luona kylässä ja päin vastoin.

Matilda on herkkä, mutta kenties vahvempi, kuin hän tietääkään.

Ja hän ei lupaile mitään.

Lupailematta paras.

Matilda istahtaa pienen maatilansa pihalle, vettä on sadellut, kukkia ei tarvitse kastella.

Aurinko pilkistää pilven raosta.

On aikainen aamu.

Tulee kaunis päivä.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Älä lupaile liikoja, lupauksia mitä et pysty toteuttamaan. Älä myy unelmia, mitkä eivät käy toteen. Siis, mitään lupailematta, paras.

Ja tiedä, olet vahvempi kuin luulet.

Näin oli tarinani Matilda. Vahvempi, kuin luuli olevansa.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin