VHS kasettien nauhat

11.5.2026

+11

Aurinko nousee 4.06

Aurinko laskee 22.22

Monesti negatiiviset asiat saavat meidät unohtamaan, kaikki planeettamme kauneudet. Kuten auringonlaskut. Auringonlaskua voi ihailla tänään klo. 22.22.

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Heräsin kello on kuusi. Aamulla. Kukonlaulun aika siis. Jatkuva hämäräkään tai päin vastoin valoisuus… ei ole häirinnyt kukkoja, vaan ne kiekuivat joka aamu täsmälleen samaan aikaan. Tutkijoiden mukaan tämä todistaa sen, että eläimen sisäinen vuorokausirytmi laukaisee kiekumisen.

Punapäinen punkkari kiekuu kello kuusi.

Tästä sanonta, kukon laulun aikaan.

On paljon vanhoja suomalaisia viisauksia kukosta.

Esimerkiksi: ”Pöyhistellä kuin kukko…. Ei kukko käskien laula…

Ei hänelle kunnian kukko laula… Hääriä kukkona tunkiolla… jne jne…”

Aloitan blogimerkintäni runollani TAVOITTEENNE. Olethan blogissa Runouden sävelin.

Tämän jälkeen tarinani. Vierailu vanhainkodissa.

Tämän jälkeen sananen matoista.

Anna minulle lankasotku. Taion siitä jotain sädehtivää.

Olen todellinen lankakerien prinsessa.

Teen tekstiilitaidetta ja vaatimattomampiakin käsitöitä.

Vaatimattomampia käsitöitä tänään blogissani runouden. Mattoja, siis.

Onko sinulla vanhoja kunnon VHS kasetti nauhoja. Joilla, et tee enää mitään.

VINKKI: Pura kasetit. Tee nauhasta lankakeriä. Ja kudo nauhat.

Sädehtivän kiiltävää kankaan pintaa tulee kudottuna VHS nauhasta.

Ja sokerina pohjalla tarina KESÄLOMA. Suuntana, Jojensuu.

Tarinan opetus kuuluu:

11. Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään. – Sananl. 26.

Meidän tulee oppia virheistämme. Viisastua.

Lakata toistamasta virheitä.

Tänään blogini runouden tarjoaa runoni TAVOITTEENNE. Vanhempaa runouttani. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

TAVOITTEENNE

tavoitteenne

päämääränne

pyrkikää hyvään

maiseman lumo

lumous säteilee

aitoa tunnelmaa

kapeat kujat kutsuvat

tutkimus retkille

nauttien merinäköaloista

ainutlaatuinen

unohtumaton

elämys

pyrkikää hyvään

LUO TÄNÄÄN KAUNIITA MUISTOJA HUOMISELLE. Kirjoitan runossani Turkoosi.

Olen tarinan kertoja, on fiktiivisen tarinan aika.

Tarinaa kerrotaan Airin, 67v, maalaistalon plikan suulla.

VIERAILULLA VANHAINKODISSA

Astelin vanhainkodin käytäviä pitkin entisen naapurini luokse kyläilylle.

Hänellä on dementtia ja alzheimer.

(Mikäli sairaus on sinulle tuttu lukijani, hyppää sulkujen ylitse, mikäli ei, lue sulut. Alzheimerin tauti on aivoja rappeuttava etenevä muistisairaus. Sen yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Kaikista dementiasta kärsivistä noin 70–80 prosentilla on Alzheimerin tauti. Sen perimmäistä syytä ei tiedetä. Aivoissa tapahtuu tiettyjä mikroskooppisia muutoksia: niihin kertyy mm. amyloidia. Vaurio alkaa aivojen ohimolohkojen sisäosista ja sitten astumme takaisin tarinaan).

Olin siis vierailulla vanhainkodissa. En vienyt tuliaisiksi kukkapuskaa, sillä vanhainkoti on tuoksuton. Siellä voi olla myös allergisia vanhuksia.

Mietin tovin, että mitä veisin mukanani.

Ja päädyin kahvipakettiin.

Ojensin kahvipaketin entiselle naapurilleni.

Asun maalla, hänen peltonsa ovat naapurissani olleet jo vuosikymmenet.

Minulla on hevosia ja pirtin uuni, mistä leijailee usein juuri leivotun pullan tuoksu.

Kotoisaa.

Entisellä naapurillani on siis alzheimer.

Hän ei tuntenut minua lainkaan.

Hänen menneisyys on vaikea. Hän on orpo ja hänellä oli raastava avioero, isänsä kuolema oli surullista, sekä paljon tuskaan elämänsä on tarjonnut hänelle.

Hän näytti olevan oikein onnellinen, hän säteili.

Ja tarttui täysin tähän hetkeen.

Kahvipaketistani hän ilahtui.

Muistin menetys toi hänelle onnellisuuden.

Ikävät muistot ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: Joskus sairaus ei tuhoa sinua, vaan sinut tuhoaa asenne sairauteesi.

(Tarinassani sairaus oli avain onneen, ikävät muistot pyyhkiytyivät pois).

Anna minulle lankasotku. Taion siitä jotain sädehtivää.

Olen todellinen lankakerien prinsessa.

Teen tekstiilitaidetta ja vaatimattomampiakin käsitöitä.

Kuvassa viimeksi mainittu. Vaatimattomampi käsityö.

Lentävä matto.

Matolla voi muuten lentää unelmiin. Unelma rikasta maanantaita kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.

(Matto. Tätä sanaa ei kannata huudella Italiassa, sillä se tarkoittaa italiaksi hullua tai jotain vastaavaa… haukkuma sana, siis).

Lentävän maton kuvio on tehty pujottamalla.

Maton voi, vaikkapas kutoa tai solmia.

Suloisessa tuhansien järvien maassamme on kudottu räsymattoja.

Kuvassa kutomani tarina matto. Maton raidat huokuvat tarinoita.

Tykkään tehdä kauniit maton hapsut mattoon.

Hieno yksityiskohta, kun ei vain hevosenhäntä solmulla solmi hapsuja.

Sananen matoista.

Matot kehittyivät paimentolaisten tarpeista Keski-Aasiassa ainakin 2500 vuotta sitten suojaksi kylmältä ja kuljetettavaksi mukana, ja myöhemmin ne levisivät Lähi-idästä Eurooppaan ja muualle maailmaan taidokkaana käsityönä.

Euroopassa matoista tuli ensin aateliston luksustuotteita, mutta niiden suosion kasvaessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla ne muuttuivat koko kansan tuotteiksi ja teollisesti tuotetuiksi käyttöesineiksi.

Suomessa räsymatot yleistyivät 1900-luvulla vaurastumisen myötä, kun kierrätettyjä tekstiilejä alettiin käyttää kodintekstiilien valmistukseen.

Alkuperäisten mattojen tehtävänä oli suojata kylmältä ja toimia sisätilojen koristeena teltoissa.

Historian havinassa paimentolaiset kehittivät ainutlaatuiset solmimistekniikat, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle.

Matto löytyi vuonna 1949 haudasta Altai vuoristossa ja on 2500 vuotta vanha. Mattoja on siis kudottu käsin ainakin 2500 vuoden ajan.

Sananen matoista, siis.

Marokkolainen matto.

Matot solmitaan puisissa pystykangaspuissa, jotka ovat maltillisien kokoisia, sillä niitä täytyy pystyä helposti kuljettamaan mukana. Siksi vanhoissa marokkolaisissa matoissa leveys rajoittuu kahteen metriin, sen sijaan pituutta löytyy usein senkin edestä.

Räsymattoja ja muita luonnonkuituisia mattoja pidetään yleisesti kaikkein ekologisimpina.

Leikattua trikoo tai kangaskudetta, löytyy yleensä räsymatoista.

Trikoon voi leikata, vaikkapas vanhoista verhoista yms…

Räsymatto luo kodikkuutta…

Räsymattojen historia alkoi varsinaisesti 1800-luvun lopulla, kun puuvilla yleistyi.

Räsymattojen kulta-aika oli 1900-luvun alkupuoli.

Koko lattia peitettiin matoilla ja usein mattoja oli jopa päällekkäin. Suuri määrä mattoja kertoi talon varakkuudesta.

Näin historian havinassa, suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Räsymattojen suosio hiipui 1970-luvulla. Ihmiset shoppailivat moderneja, tekokuidusta valmistettuja bukleemattoja. Bukleematto on huomattavasti vaikeampi hoitoisempi kuin räsymatto. Bukleematto on hyvin sähköinen ja imee pölyn, lian, hiukset ja koirankarvat puoleensa.

Siivous intoilijoiden painajainen on tämä matto siis ;)

Käsin solmitut itämaiset matot ovat hyvin arvokkaita. Niiden hinta riippuu yleensä solmujen tiheydestä, valmistustekniikasta ja materiaaleista. Kuviollisia mattoja voidaan valmistaa myös erilaisilla pujottelutekniikoilla.

Lattialle, ei seinälle.

Arvostettu on myös kidderminstermatto, joka tavallaan muistuttaa itämaisia mattoja, mutta sillä on erityinen kudontatapa ilman loimia…

Kyllä kyllä, luit oikein… ei loimia.

Kidderminstermatto on nimitys arvostetulle ja kestävälle mattotyypille, joka kudotaan ilman loimia tiiviisti kaksivärisellä kuteella siten, että matto käännettynä nurin on vastakkainen väreiltään.

Voi käyttää myös seinäryijynä. Tyyli muistuttaa jossain määrin kuuluisia itämaisia mattoja.

Persialaisista matoista sananen.

Persialaiset matot toimivat aiemmin heimojen keinona suojella itseään kylmiltä ja märiltä olosuhteilta.

Nykyisin persialaiset matot, ovat kotien taideteoksia.

Kutojat ovat käyttäneet vuosisatojen ajan samoja antiikinaikaisia käsin kudottuja tekniikoita.

On myös koneella kudottuja teollisia todella kauniita mattoja, parilla eurolla. HUOM ! Koneella tehdyt. Ei käsin.

Olen tehnyt käsin lentävän maton ja tarinamaton.

Plyysimatot

Plyysimatto on lyhytnukkainen ja pehmeä matto.

Plyysimatoissa on tarjolla värejä, kuvioita ja kuoseja.

Mattovalikoimasta löytyy modernia graafista kuosia sekä klassisempaa tyylikkyyttä. Kaupan hyllyltä.

Muistattekos kokolattia matot…. Tämä oli pop jokin aika sitten. Oi ei… Taas siivoojan painajainen…

Muistattekos vanhat, kunnon VHS kasetit… Matossa kudottua VHS nauhaa… Kyllä kyllä… Lukaisit oikein…

Rullasin VHS nauhan lankakeräksi… Kieritin sukkulalle ja kudoin nauhan mattoon.

Astelet siis ”elokuvakankaalla…”

Tässä leffa mattoni, kutomani.

Olen kutonut myös runomaton… Maton raidat huokuvat runon säkeitä… Pysy blogissani runouden mukana… Laitan valokuvan runo matostani. Myöhemmin.

Astu siis tarina matolleni… On tarinan aika…

Kun yhden tarinan saan pisteeseen, kutsuu jo toinen tarinani, tarttumaan sulkakynään. Ei ole jatkosarjaa. Näin ollen pääset uutena blogini runouden lukijana kärryille teksteistäni.

Olen tarinan kertoja. Ja tarina menee tällä kertaa näin.

Tällä kertaa en hio ja puno adjektiiveja, kuin runoudessa. Vaan aivan pelkistettyä kerronta muotoa.

Hetkittäin heitän imperfektin ja preesensin sekaisin (siis tapahtuu nyt ja tapahtui)…

Tarina kertoo tenniskavereista Emiliasta, 30 ja Liljasta, 30.

Lilja on matkustellut paljon maailmalla, tämän kesäloman hän tahtoo viettää koto Suomessa, tuhansien järvein maassa. Hän ei ole koskaan käynyt Joensuussa, joten tämän kesän kesälomareissunsa hän suuntaa Jojensuuhun.

Hänellä on kotomaa näkemättä, vain Kokkola, missä on juuret on nähty, sekä Helsinki.

Aasia ja Etelä-Amerikka on puolestaan nähty.

Hänellä on kesäloma parhaillaan, merkonomi, onnellisesti naimisissa, hänen miehellä on heinäkuu lomaa.

Ja hän on ylpeä ocicatin omistaja. Katti on nimeltään Hopeatäplä. Pantterimainen … voimakas, eleganssi olemus. Kissa näyttelyissä reissaava upea kissa. Villikissan ulkonäöstä huolimatta, mitä lempein, rakastettavin, sosiaalisin rotu….

Tarinan henkilö viettää kesälomaa. Toukokuussa.

Tenniskaveri on eläkkeellä (nuorena, kipeän selän johdosta).

He suuntaavat tenniskaverin kanssa maalauksellisiin maisemiin, Kolille.

Tenniskaveri Emilia on naimisissa australialaisen miehen kanssa. Miehen juuret vievät heimoihin.

Emilia on puolestaan kiinalaisen äidin ja romani miehen tytär, suomalainen.

Emilian kummityttö on intiaani.

Kulttuuri mix lady siis.

Ja tarina … se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…

KESÄLOMA

Panostan lomallani asumiseen, mitä enemmän hotellissa on tähtiä, sen parempi.

Kerran vuokrasin halvimman majoitusvaihtoehdon. Karmiva murju, kummituskartano ja vuokran antajan takia piipahdin terapiassakin pari kertaa, niin ilkeä pakkaus oli hän…

Tästä viisastuneena panostan majoitukseen lomillani.

Mitä enemmän tähtiä on hotellissa, sen parempi, totean tenniskaverilleni.

Virheistä pitää viisastua.

Majoituksen varaaminen on jäänyt viime tinkaan, kesälomallani.

Ensimmäinen hotellivaihto ehto oli jo täynnä, olisi pitänyt tammikuussa varata jo hotellihuone.

Mutta toinen vaihtoehto vielä tarjosi vapaan huoneen.

Ja niin pakkasin kimpsuni ja kampsuni.

Kiharrin, harja, hiuskiinne, muotovaahto, meikit, hammasharja, kännykkä ja laturi, juhlavaatteet, arkivaatteet, jumppavaatteet, yöpuku, korkkarit, lenkkarit listan jatkuessa loputtomiin. Tennismaila ilman muuta löytyi matkatavaroistani.

Sain kuin sainkin kaikki tavarat mahtumaan kahteen valtavaan matkalaukkuun.

Jotka sitten nostin farmariauton peräkonttiin.

Minulla on laadukas auto, ostin uutena.

Virheistä pitää viisastua.

Edellisten autojen korjaus maksoi saman verran kuin uusi auto ja ei uskaltanut lähteä pitkälle matkalle romuilla.

Ja niin kesälomareissumme starttasi, ystävättäreni kanssa.

Lähdin tenniskaverini kanssa kiertelemään suloista tuhansien järvein maata. Suloista koto Suomea.

En pidä lentämisestä, ja ulkomailla olevasta turvattomuuden tunteesta.

Passia ei tarvittu tälle kesälomareissulleni.

Olen nähnyt maailmaa, onnistuneita reissuja ja vähemmän onnistuneita reissuja.

Mutta kotomaa on näkemättä.

Kyllä kyllä.

Olen Kokkolasta kotoisin, Kokkolassa syntynyt, koulut käynyt ja koko ikäni asunut.

Lappi on kokematta, Helsingissä olen tosin käynyt. Helsingistä olen lentänyt Marokkoon jne…

Vietin suloisen kesälomani koto maassamme.

Kokkola-Nivala-Pyhäsalmi-Kuopio-Joensuu. Siinä kesäloman reittini.

Kuutisen tuntia vie matka.

429 kilometriä.

Pysähdymme matkalla ilman muuta.

Seitsemän sillan kaupunkiin. Joensuuhun. Matkamme vie.

Navigaattori neuvoi perille helposti.

Kaupungin syke miksattuna maalaisidylliin. Tätä on Jojensuu.

Lävitse virtaa Pielisjoki.

Kauppatorin karjalainen meno.

Modernia kaupunkilaista elämää, mutta luonnon ympäröimänä.

Liikenteen solmukohta.

Luontopolut, uimarannat, nuotiopaikat ja kalastusmahdollisuudet aivan keskustan kupeessa.

Illalla menimme Kerubiin siiderille tenniskaverini kanssa.

Kerubissa esiintyi joku. En tuntenut kuka. Tenniskaveri tiesi kertoa, että listaykkönen.

Olimme siis tenniskaverini kanssa Saimaan Pyhäselän pohjoisrannalla

Pielisjoen suulla Pohjois-Karjalassa.

Asukkaita on noin 77 000 ihmistä.

Kaupungin nimikkoeläin on rupilisko.

Rupilisko, vai niin, vastaa tenniskaverini Emilia kysyvästi.

Siiderin äärellä keskustelimme kulttuureista lämminhenkisesti.

Rasismi on väärin, joidenkin kulttuurien vääryydet ovat väärin. Kulttuurit rikastuttavat.

– Suruajasta kysyn Emilialta. Mitä jos nukkuu pois läheinen. Ettei selviä suruajan päätyttyä surusta?

Tai päin vastoin, kuolee joku kusipää, jota ei sure lainkaan?

– Siitäkin huolimatta suruaika on, vastaa Emilia.

– Entäs pienet jalat Kiinassa? Ei kait tarvitse saksia varpaita poikki, että olisi kengän numero 34?

Tämä Emilialle esittämäni kysymys avasi pitkän keskustelun plastiikkakirurgiasta.

Aikamme plastiikkakirurgiasta raatailtuamme.

Päädyimme keskustelemaan Australian alkuperäiskansoista.

Alkuperäis kansoilla on rikas suullisten kertomusten perinne. Satuja ja tarinoita on paljon, joko historiallisesti tosia tai keksittyjä. Monista tarinoista liikkuu useanlaisia versioita riippuen kerrontatilanteesta ja kertojasta. Tämä on hurmaavaa, Emilia kertoo kulttuurista.

Ja tästä keskustelumme siirtyy tummiin, onhan Emilian isä tumma.

– Tummat kunnioittavat ikä ihmisiä ja suku on rakas.

Minulle sinä rakas ystäväni olet rakkaampi kuin vaikka enoni, jota näen kymmenen vuoden välein sukujuhlissa. Vaikka hän on sukua, sinä et.

”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu (sananlaskut 15:31)”

ja

”Läheinen ystävä on tärkeämpi kuin kaukainen veli” siteeraan raamattua.

Tuota maailman luetuinta kirjaa.

Mikä kohta Raamatussa neuvoo noin? Sananlaskut 27:10.

Emilia kertoo, että hänen isälleen, joka on tumma on suku tärkeä. Isällä on Amerikassa serkkupoika, jota ei ole nähnyt 15 vuoteen, läheinen hänelle silti.

Päätin tarkistaa raamatusta kohdan 27:10 ja sen johdosta…

Seuraavana päivänä suuntasimme kirkkoon Joensuussa.

Nautimme vain muutaman siiderin.

Joensuun Kerubin seinät ovat nähneet paljon. Paljon.

Meidän kulttuurien keskustelun Kerubin seinät kätkivät muiden tarinoiden joukkoon.

Ja niin koetti seuraava päivä.

Maittavan hotelli aamiaisen jälkeen suuntasimme… kirkkoon.

Joensuun kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck vuonna 1900. Kirkko valmistui vuonna 1903.

Pääosin punatiilinen kirkko on tyyliltään jugendvaikutteista uusgotiikkaa.

Alttaritaulu vuodelta 1910.

Kaunis kirkko, tyylikäs alttaritaulu. Ja tunnelmallinen paikka.

Ja niin jatkoimme matkaamme tenniskentälle, tenniskaverini kanssa. Hän on taitava pelaamaan.

Lyö pallon aina oikealle, sen jälkeen vasemmalle, minä väsyn juoksemiseen, ja hän voittaa siksi, vaikka selkäranka on kiero kuin korkkiruuvi.

– Mikä se on se Elli ?

– En ymmärrä mistä puhut ?

– Täällä on joku Elli, jonka kaikki tuntee ?

– Ai se, Joensuun Elli.

Joensuun Elli on fiktiivinen hahmo laulusta.

Televisio sarja ja elokuvakin.

Kysytääs joltain.

Ja niin kysäisen ensimmäiseltä vastaan tulevalta henkilöltä, kuka on Joensuun Elli ?

Joensuun Ellinä tunnettiin kiertelevä vanha, pienikokoinen nainen, joka lähes eli ja matkusti kaukojunissa, vielä 1970-luvulla.

VR-llä on käytössä Elli-niminen radantarkastusvaunu, ilmeisesti viittaa Joensuun Elliin.

Vai niin, mielenkiintoista. Vastaan, ja toivottelen hänelle aurinkoista päivän jatkoa.

Ja niin oli Joensuu nähty ja koettu. Olimme kokeneet yöelämän, kirkon, urheilun, tenniksen kautta ja tiesimme legendan tarinan, nimittäin Joensuun Ellin tarinan. Onko meillä vielä jotain kokematta ?

Kysäisen tenniskaveriltani. On, nimittäin karjalanpiirakat. Suussa sulavat karjalan piirakat.

Niinpä lähdimme karjalanpaistia, ja karjalanpiirakoita metsästämään.

Oli koettu ruokakulttuuri, yöelämä, kirkko, urheilu, onko vielä jotain kokematta kauniista Jojensuusta ?

Tenniskaverini kysäisee minulta.

On, nimittäin museo.

Ja niin astumme aikakoneeseen, sukellamme historian havinaan, tiemme vei museoon.

Museosta päästyämme totesin, että…

Käydään kirjastossa. Kirjasto on vielä näkemättä.

Ja minkä elämyksen Joensuun kirjasto tarjosikaan.

Hieno kirjasto.

– Löytyykö kirjastosta Joensuu-Suomi sanakirjaa

Sen mukaan mie on minä ja sie on sinä.

Sitten suloinen Joensuu olikin jo nähty…

Tämän jälkeen…

Jatkoimme tenniskaverini kanssa matkaamme.

Ja päämäärämme oli Koli. 70 km Joensuusta.

Kesälomareissumme sijoittuu toukokuulle, jolloin luonto heräilee eloon.

Pielisen aallot, saaret, rannat, lumoavat.

Kolin maisemissa sielu lepää.

Kolia ihailtuamme palasimme Kokkolaan.

Paluumatkalla pysähdyimme ilman muuta Savon sydämeen, lupsakkaan Kuopivoon, torille, kalakukkoa popsimaan.

Kesälomareissu oli onnistunut.

Kotiuduttuani mummoni soitteli minulle ja kysyi kesälomareissusta.

Reissu oli onnistunut, totesin. Tennistä pelasin. Ja Kolin maisemat olivat häikäisevät.

Ensi kesäloma reissuni karavaanailen. Myyn auton ja ostan asuntoauton.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Virheistä viisastuen. Virheistä pitää viisastua.

11. Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään. – Sananl. 26.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin