Ympäröivä kaunis luonto on yksi vanhin tarinoiden lähde

21.11.2023

-7

Aurinko nousee 9:12

Aurinko laskee 14:54

Joulun odotus on täynnä kauneutta. 

Nauti rauhallisesta joulusta. Joulu saapuu hiljalleen.

Joulu on  tarinoiden aikaa.

Olet astunut blogiini 

Runouden sävelin. 

Lämpimästi tervetuloa.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita,

 kera runouden sulo sointujen, blogissaan Runouden sävelin.

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen.

Aloitan blogimerkintäni merenneidoista kirjoittamalla…

tämän jälkeen fiktiivinen tarina Violasta. Tarinassa kävellään kaarisillalla.

Ja sokerina pohjalla tarina: kirje, jota kaipaillaan vasta nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin…

Päätän pitkän blogimerkintäni tarinaan: Kansanperinteitä vaaliva Cecilia.

Olen siis runoilijatar Pohojois-Pohojanmaalta. Ja tarinan kertoja.

Helsingistä lakauksille saapunut ja juurtunut…

Tasaista on… niin tasaista, että suksia saa suksisauvoilla työntää liikkeelle alamäessä talvisin…

Myös merenrantaa tarjoaa Pohojois-Pohojanmaa…

Äärimmäisen kaunista merta.

Runouttani merenpinnan yläpuolelta ja merenpinnan alapuolelta.

Merenneito

Oletkos nähnyt John William Waterhousen maalauksen Merenneito… 1900. Huikea ?

Merenneito malli on äärimmäisen kaunis. Niin hääpuvussa kuin juhlapuvussa, mielestäni.

Epäsymmetriset muodot hallitsevat. 

Muodissa parhaillaan… materiaalina nahka ja mallina bleiseri.

Mutta merenneito asu malli on kaunis mielestäni. Todella kaunis.

Olen raapustellut fiktiivisen runon merenneidosta.

Merenneito tai vedenneito … miten vain… on naispuolinen taruolento…

Merenneito on yleinen aihe niin kirjallisuudessa, elokuvissa kuin kuvataiteissakin.

Merenneitoja on käytetty mainoksissa ja niille on tehty balettikin. 

Tarinoita merenneidoista löytyy kautta maailman.

Merenneito on suosittu aihe tatuoinneissa. Etenkin merimiehillä.

Kuva merenneidosta kansanperinteessä on enimmäkseen negatiivinen…

merenneidot vievät merimiehet merten syvyyksiin jne…

Merenneito -tatuointeja löytyy niin miehiltä kuin naisilta.

Merenneito tatuointi on onnen ja vapauden symboli, ja se on ketjutettu ankkuriin,

se merkitsee pettymystä ihmisissä, rakkauden menettämistä.

Merenneito -tatuointeja löytyy usein (merimiehiltä) ja kalastajilta.

Merenneito symbolisoi myös halua alistaa miestä,

jos se on naisella, niin nainen ei tahdo perhettä.

Jos miehellä on merenneito tatuointi, tämä tarkoittaa, 

että hänellä on intohimoinen luonne,

hän on rakastava ja kykenee tekemään kauniin teon.

Jos sinulla on merenneito tatuointi… ja olet merimies ja et tiedä mitä

tatuointi symbolisoi. Ole huoletta.

Monen monet tatuoinnit eivät merkitse mitään.

Perinteisten tatuointien juuret ulottuvat 1500-luvulle.

Vain 5000 merimailia purjehtinut merimies sai tatuoinnin pääskystä.

Ja jos näit merimiehen, jolla on tatuoitu pääskynen tikari lävistettynä , 

he olisivat todennäköisesti tatuoineet sen kuolleen merimiestoverinsa muistoksi.

Päiväntasaajan ylittäneet merimiehet esittelivät ylpeänä kilpikonnan kuorta.

Lohikäärmetatuoinnit koristavat Kiinassa purjehtineita merimiehiä.

Tikarilla lävistetty ruusu on symboli merimiehestä,

 joka on rohkea ja valmis taistelemaan mitä tahansa vastaan.

Ankkuri tatuoinnin mukana on yleensä ”äiti” tai ”isoäiti” tai rakkaan nimi. 

Ankkuritatuoinnit olivat myös merimiehille, jotka olivat onnistuneesti 

suorittaneet matkan Atlantin valtameren yli.

Kalastajat ja valaanpyyntiretkien jäsenet koristelivat itsensä harppuunalla.

Noppatatuointi oli tarkoitettu riskinottajille ja niille, jotka rakastivat pelaamista.

Nykyään tatuoinnit eivät kerro juuri mitään merimieskokemuksesta.

Mutta ovat suosittuja tatuointeja.

On fiktiivisiä myrskystä varoittajia… tarvitseekos minun sanoa…

fiktiivisiä … kun kirjoitan merenneidoista…

Ei… ei… ei…

Siis merenneitojen kerrotaan varoittavan ihmisiä myrskyistä…

Vedenneidot myös neuvovat ihmisille parantavia kasveja, jos heitä kohdellaan hyvin.

Merenneitoja on useita lajeja… Luettelenpas…

Undiinit… antiikin Kreikasta. Undiinilla on merihevosen vartalo ja ihmisen pää, 

mutta se muuttui merenneidoksi.

Kreikan vedenväkeä olivat myös nereidit ja Najadit.

Ranskan länsirannikolla Bretagnen edustalla asuu vaarallisia merenneitoja,

Mari Morganeita, he tahtovat vetää merimiehet merten syvyyksiin.

Ranskalainen vedenhengetär Groac’h on ruma ja kauhistuttava, mutta voi taikoa itsensä kauniiksi… 

saalistaa miehiä… hui hui… taitaa olla jopa kauhuelokuvista tuttu…

Tanskalaisilla on merenrouva… jos sen näkee… on tulossa myrsky… hyvis… varoittaa myrskyistä…

hyvis… ei pahis…

Lamioita on kahdentyyppisiä. Pahiksia ja hyviksiä… Hyviksiä on espanjalaisten ja 

baskien vedenneito, joka auttaa vesillä liikkuvia.

Iaralla on lumoavan kaunis lauluääni.

Ri on vanhus…

Ningyo… haaksirikkojen auttaja. Juuri tämä on suosittu hahmo taiteessa.

Selkie … ovat miehiä ja naisia.

Rusalka, merenneito… etsii keskiyöllä rakkautta.

Merenneidon miespuolinen vastine on merenmies, meressä elävä vedenmies. Vetehinen ?

Romantiikan aikakaudella…

siis… milloinkas muulloinkaan, kuin… 1800 luvulla merenneidot olivat äärimmäisen 

suosittuja kansantarinoissa. Etenkin Englannissa.

1900 luvulla merenneidot valtasivat mainokset.

Kööpenhaminassa on veistos Pieni merenneito… 

Havis Amanda, alun perin sen nimi oli Merenneito…

(Ravintoloista, lähijunista, raitiovaunuista ja autoista purkautui massoittain ihmisiä, 

jotka päätyivät voitonjuhliin Havis Amandalle… kun Suomi nappasi MM kultaa jääkiekossa…

siitä muistetaan ehkä Merenneito parhaiten…)

Saduista tuttu.

Oopperasta tuttu

Leffoista ja tv stä on merenneito tuttu.

Ja merenneito löytyy myös tämän runoilijattaren runoudesta.

Rakastan uimista. Ja vettä… kuin merenneito konsanaan…

Uin läpi vuoden. Meressä, järvissä, joissa, uima-altaassa ja avannossa.

Parhaimpia tarinoita merenneidoista… löytyy kenties tatuoitujen (ankkuri, kala, merenneito, suomut…

ovat suosittuja tatuointeja merimiehillä) … merimiesten suusta…

Jotkut… tosin harvat… merimiehet, jopa luulevat, että ovat nähneet merenneitoja, niin tai näin…

Merenneitoja ei ole olemassa…

Merenneidot: Ruumislöytö -ohjelmassa kerrottiin merenneitoihin liittyvistä tarinoista, mutta jotkut 

katsojista luulivat ohjelmaa tieteelliseksi dokumentiksi.

Mutta mutta… Todisteita merenneidoista ei ole koskaan löydetty…

Mutta mutta…

Mariaanien haudan pohjassa on säkkipimeää ja sen syvimmässä kohdassa, noin yhdentoista kilometrin

 syvyydessä … on tutkijat kuitenkin löytäneet uuden, imukalojen heimoon kuuluvan lajin… Se on siis 

syvimmällä elävä tunnettu kalalaji.

Ei erityisen kaunis…

Itse asiassa sen näkeminen voi aiheuttaa pahoinvointia…

Mutta … tadaa…

Sekään ei ole merenneito…

Merenneito on taiteessa kaunotar…

Kauniin runoni Merenneidosta, voit lukea runokirjoistani…

Seuraava tarinani opetus on kysymys? Tahdotko todella, 

että sinulle sanotaan vain se, mitä tahdot kuulla?

Otetaas vaikka esimerkki mustasukkaisuudesta. 

Tarinastani löytyy niin mustasukkainen nainen, 

Viola, ettei mustasukkaisempi voisi olla ja niin hirveä mies naisella, 

ettei miestä nyt varmasti kukaan edes huolisi.

Violaa haukutaan hulluksi. Hullu on yleinen pilkka sana.

Viola näkee Jumalalta näkyjä… joita ihmiset haukkuvat harhoiksi ja hulluudeksi. 

Tämäkös Jumalan suututtaa.

Tai vaihtoehtoisesti. Hulluksi haukkujan pitäisi maksaa hänen terapia, 

sillä hän on traumat aiheuttanut. Ja tätä ei sanota.

Hullu on vain haukkuma sana… ei sen kummempaa.

Viola on kaunis… ”olet kaunis, kuin missi…” Niin Viola asteli missikisoihin.

Hän on 154cm koroilla… missit ovat 180 cm… hän ei pärjännyt… ja suri siksi…

Tahdotko todella, että sinulle sanotaan vain se mitä tahdot kuulla.

Mutta Viola tahtoo, että hänelle sanotaan, vain se, mitä hän tahtoo kuulla.

Maailma on tarinoista koottu.  

Tarinoita on kerrottu nuotiotulilla, miksi ei ajankuluksi. 

Kirjallisuus, näytelmät ja elokuvat koostuvat tarinoista. 

 Laulut, tarinoita, mitäpäs muutakaan. 

Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…

Aloittakaamme tarinalla, ja päättäkäämme tarina runoihin,

ja sokerina pohjalla muutamme kirjoitustyyliä.

On siis aika tutustua fiktiiviseen henkilöön, kenestä tänään raapustelenkaan.

Siis Violasta.

Viola on elämyksiä rakastava, nelikymppinen, nuorekas daami. Hän kokee eron. Optikko…

Hän on juuri piipahtanut koskettavassa oopperassa ja jakaa (elämys)

kokemuksensa pirtin pöydän äärellä läheisilleen, höyryävän padan äärellä.

Ja tarina, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…

ELÄMYKSIÄ KALASTELLEN

Rakastaen elämyksiä… koskettava elämys, elokuva, konsertti, runo,

taidenäyttely, museo käynti, näitä kalastaen.

Ihanan tuoksun leijaillessa ympärille, ihmisten istuessa pitkän

pirtin pöydän äärellä padan ympärillä…

Ihanan tuoksun leijaillessa.

Ollen luova, kiitollinen ja rakkauden janoinen.

Ihanan tuoksun leijaillessa.

Ihanan tuoksun leijaillessa ympärille, ihmisten istuessa pitkän

pirtin pöydän äärellä padan ympärillä…

Rakastaen elämyksiä… koskettava elämys, elokuva, konsertti, runo,

taidenäyttely, museo käynti, näitä kalastaen.

Sen pituinen se

Ja tarinasta hyppäämme sitten suoraan runoon, runo kertoo samaisesta Orvokista/Violasta.

JONKIN AJAN KULUTTUA

odottaen ajatusten
selkeytymistä

sateisena iltana

keskusteluissa
hän ei olekaan
sanavalmis

sen enempää
kyselemättä

pudistaen
hitaasti päätään

sateisena iltana

odottaen ajatusten
selkeytymistä

* * * * * *
Ja heti perään toinen runo.

* * * * * *

KAARISILLALLA

kaarisillalla
illalla

luonnon sädehtiessä
valkoisenaan

lumihiutaleiden
tanssiessa

puiden sädehtiessä
kilpaa lumihunnuissaan

silloin rakastavaiset
kaarisillalla
illalla

kohtaavat
luona jäisen lammen

huuliltaan kaikuu
kuiskaus

kuulet sen mitä
tahdot kuulla

sanon sen mitä
tahdot kuulla

tiet erkanevat
luona kaarisillan

loittonee askeleet
poikki hämärtyvän illan

vain puut sädehtivät
kilpaa kauneudessaan
lumihunnussaan

tiet erkanevat
luona kaarisillan

loittonee askeleet
poikki hämärtyvän illan

Kauniilla kaarisillalla rakastavaiset kohtaavat 

ensilumen verhotessa luonnon sädehtivään kauneuteensa.

Viola ja hänen rakas.”Kuulet, mitä tahdot kuulla. 

Sanon sinulle, sen mitä tahdot kuulla.”

Ja juuri tämän takia he päätyvät eroon.
Sydän riekaleina.

Pysytään teemassa. Violassa.

Olisi parisuhdeterapeutille töitä.

Mitä hän ei tahdo kuulla ?

Oli Violan ja hänen rakkaansa ongelma.

Mitä masentunut rakas ei tahdo kuulla ?

No vaikkapas… Uuden harrastuksen tyrkyttäminen masentuneelle

 on kuin tarjoaisi lasketteluviikonloppua neliraajahalvaantuneelle.

Mitä köyhä rakas ei tahdo kuulla ?
Richsplainaus.

(Richsplainaus on Amerikasta Suomeen rantautunut termi, 

jolla tarkoitetaan sitä, kun varakkaampi ihminen antaa itsestään selviä, 

typeriä tai muuten älyttömiä neuvoja itseään köyhemmälle ihmiselle) . 

Vaikkapas, raha ei tee onnelliseksi.

Mitä rakas ei tahdo kuulla ?
Hän ei halua kuulla tai ymmärtää muiden mielipiteitä.

Mitä sairastunut ei tahdo kuulla ?
Asiat voisivat olla paljon huonommin, lausetta.

Jos Kaarisillalla, armas olisikin kuiskannut juuri nämä asiat.

Raha ei – totta vie – tee onnelliseksi.
Uusi harrastus, se piristää.
Ja asiat voisi olla huonomminkin.

Ehkä sitten hääkellot olisivat kilkattaneet.

Ja morsian saanut kauniin häähunnun kutreilleen.

 Ei vain puut hehkuisi kilpaa kauneudessaan LUMIHUNNUSSAAN luona kaarisillan…

KAARISILLALLA

kaarisillalla
illalla

luonnon sädehtiessä
valkoisenaan

lumihiutaleiden
tanssiessa

puiden sädehtiessä
kilpaa lumihunnuissaan

silloin rakastavaiset
kaarisillalla
illalla

kohtaavat
luona jäisen lammen

huuliltaan kaikuu
kuiskaus

kuulet sen mitä
tahdot kuulla

sanon sen mitä
tahdot kuulla

tiet erkanevat
luona kaarisillan

loittonee askeleet
poikki hämärtyvän illan

vain puut sädehtivät
kilpaa kauneudessaan
lumihunnussaan

tiet erkanevat
luona kaarisillan
loittonee askeleet
poikki hämärtyvän illan

Ja miten kävi Violan.

Hän kalastelee edelleen elämyksiä. Ilman häähuntua, tosin.

Elämyksiä kalastellen.

Ja mikäs oli tarinan opetus ?

Tarinan opetus oli kysymys …

Tahdotko todella, että sinulle sanotaan vain se, mitä tahdot kuulla elämäsi poluilla ?

Joululahjoja kääritään parhaillaan paketteihin… jouluaattoa odottamaan…

Mikä on loistava lahja… se on kova paketti tietenkin… se on kirja…

Mitä kirjaa suosittelen käärittäväksi joululahja pakettiin… se selviää vain

blogiani pidemmälle lukemalla.

Katsoin tv sarjan, jossa jappastiin monta jaksoa…

että ”kakista nyt suustasi se TÄRKEÄ asia ja sano se hänelle…”

 ja jatkui seuraavassa jaksossa… 

mitä sitten tapahtui

Seuraava jakso on minulla katsomatta…

Tämän inspiroimana kirjoitan vaatimattoman tarinan

En kuoruttele riimein tekstiä… en…

Tarina

Mitä joululahjaksi.

Vanha kunnon kirje… tai post modernisti sähköinen kirje.

Ja niin Laila päätti lähettää joululahjaksi kirjeen.

Miehen, veljen avovaimo terrorisoi joululahjan.

Hän ”repi” kirjeen.

Lukematta.

”Kukaan meistä ei tahdo olla kanssasi tekemisissä.”

Päissään. Hän viestii Lailalle.

Lailan joululahja ei koskaan löytänyt perille.

Joululahjan saajalle.

Kirjeessä oli äärimmäisen tärkeää asiaa.

Nyt… kaksikymmentä, 20, vuotta myöhemmin kirjettä on

alettu kaipailemaan.

Kirjoittaako Laila kirjeen uudestaan. Ei.

Selviääkö joulahjan sisältö koskaan vastaanottajalle… ei…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli kysymys? Oliko tarinalla loistava loppu…

kun kirjeen TÄRKEÄ sisältö ei selviä koskaan miehelle, hänen broidinsa

avovaimon takia… Oliko paras loppu tv sarjalle,

ettei koskaan selvinnyt minulle… avasiko tv sarjan nainen suunsa…ja kakisti tärkeän asian…

sillä en katsonut seuraavaa tv sarjan osaa…

Mitä mieltä upeat blogini Runouden sävelin lukijat olette ?

Jatkan samalla teemalla…

Kirjoitin tärkeän kirjeen, jonka posti hukkasi.

Tai tärkeä sisältö sähköpostissa jäi lukematta, kun se katosi bittimaailmaan.

Ei ei… näin tarina ei mennyt… 

Tarina kuului, että… noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen on alettu kaipaamaan

kirjettä… joka ”revittiin” lukematta… 

Ja sitten toinen tarina

Tarina on nimeltään

Kansanperinteitä vaaliva Cecilia

Cecilia on ammatiltaan kokki. Hänen bravuurinsa on pottukukko.

Hän asustelee Savon sydämessä, Kuopiossa, kalakukonkin hän tekee käden käänteessä.

Hänen juhla asunsa on kansallispuku. Muoti asiantuntijat pitävät fiksuna asuna, kansallispukua juhlissa,sillä se on asu kritiikiltä vapaa. Ja kallis. Kuopion kansallispuvussa … Paita on malliltaan yksinkertainen,puolipellavaa.  Pääntie on avara, kaulukseton. Hihat ovat lyhyet. Hame on runsas, laskostettu.Kangas on ryhdikästä puolipellavapalttinaa ja tietenkin käsin kudottu. Ilman muuta käsin tehty. Siinä on kapeita punaisia ja sinisiä raitoja valkealla pohjalla. Röijy kuuluu pukukokonaisuuteen. Esiliina. Vyötasku on savolaiseen tapaan pienenlainen, kapeasuinen ja tilkuista koottu. Vyönä on pirtanauha. Huivi. Koru,jo pelkkä koru on arvokas. Avainkokka. Ja päähineenä tykkimyssy. Käsinneulotut punavalkea raitaiset sukatja mustat kengät. Tällainen on kuopiolainen kansallispuku.

Hän harrastaa mm. tanhua.Tanhu askeleita ovat mm. Kävely… Juoksu…. Päristely. Askelten lomassa poljetaan lattiaa kuuluvasti. Päristys voidaan tehdä usealla tavalla. Vasen jalka johtaa vasemmalla jalalla kävelyaskel eteenpäin, siirretään oikea jalka polkaisten vasemman viereen. Oikea jalka johtaa, oikealla jalalla kävelyaskel eteenpäin,siirretään vasen jalka polkaisten oikean viereen. Johtava jalka vaihtuu, vasemmalla jalalla askel eteenpäin, oikea jalka viereen polkaisten mutta siirtämättä painoa, oikealla jalalla askel eteenpäin, vasen jalka viereen polkaisten, mutta siirtämättä painoa.Polut voidaan ajoittaa joko musiikin pääpainollisille iskuille (1 ja 3) taikka sivupainollisille iskuille (2 ja 4)…. Askeleita ovat myös mm. Uhtuanaskelikko.Hyppyaskelikko. Sivuaskelikko .Laukka. Valssi. Kaksiaskelvalssi. Hoppavalssi. Varvashyppely. Jenkka. Potkumasurkka. Polkkamasurkka. Polkka. Puoliripaska.  Ripaska. Kisa. Karjalainen kisa. Ja…. Ruotsalaispolska.

Hän vaalii suomalaisia perinteitä, ja on supisuomalainen.

Koko ikänsä asunut Kuopiossa, tuossa suloisessa kaupungissa Kallaveden rannalla. Hän vaalii perinteitä.

Perinteethän tuppaavat unohtumaan modernisoituvassa suloisessa tuhansien järvein maassamme.

Hänen rakas puolisonsa on myös perinteisessä ammatissa, hän on kyläseppä. Cecilia on ollut naimisissa onnellisesti jo kolmisenkymmentä vuotta. Kolme lasta, viisi lastenlasta. Ja kaksi kissaa. Minttu ja Miina, nimeltään.

Kansantarinoita hän rakastaa. Myös sanallista kansanperintöä hän on keräillyt… musiikki, perinteiset esineet ja rakennukset kiehtovat häntä, uskonto, uskomukset ja etenkin perinne ruoka, kokki kun on.

Etenkin suullinen kansanperinne on katoamassa. Näitä Cecilia on raapustellut ruutu vihkoonsa…  Tätä arvoaan arvokkaampaa ruutuvihkoaan hän säilyttää yöpöydän laatikossa, jota koskaan tuskin kokoaa kansien väliin, tämän vihkon saa vanhin lapsista.

Suullista kansanperinnettä on mm. uskomukset, myytit ja kertomukset, sadut, kansanviisaudet, sananlaskut, kaskut, loitsut sekä kansanlaulut.

Juhannuksen hän viettää perinteisesti, kuin pääsiäisenkin, että joulun.

Cecilian perinne jouluun kuuluu ilman muuta joulupukki, olemmehan joulupukin maa.

Suomalaisessa kansanperinteessä joulu on alkanut Tuomaan päivästä 21. joulukuuta ja jatkuu Nuutin päivään saakka 13. tammikuuta. Nykyisin joulun vietto lie alkavan marraskuussa, pikkujoulujen johdosta. Ja kauppojen hyllyjä koristavat tontut ja joulusuklaat, syyskuusta.

Hän postittaa perinteiset joulukortit modernien tekstareiden tilalle.

Hän on raapustellut ruutuvihkoonsa vanhan lorun

”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.”

Ja tätä lorua hän on opettanut lapsenlapsilleenkin.

Historian havinassa joulussa oli kekrin piirteitä.Historian havinassa joulupukilla oli tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki.

Ja vanhaa kansanperinnettä on jouluisin pikkulintujen ruokkiminen. Linnut Cecilia ruokkii ilman muuta jouluisin.

Kissat tepastelevat vain valjaissa pihalla, joten linnut eivät päädy Mintun ja Miinan sapuskaksi. Lintujen uskottiin ennen vanhaan tuovan tuvalle onnea.

Perinteisiä joulukoristeita ovat himmeli ja olkipukki, nämä Cecilialta löytyy ilman muuta.

Joulukuusen hän koristelee näyttäväksi, ja laittaa tähden latvaan.

Aikaiseen jouluaamuun kuuluu joulukirkko.

Saunominen kuuluu jouluperinteisiin havumetsien maassamme.

Hautausmaalle sytytellään kynttilät.

Ja joulupöytä on koreana.

Jouluisia perinne ruokia ovat porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Riisipuuro ja joulupöydän kunkku, kinkku.

Kaikki on vanhaa, mutta ajassa elävää, perinteistä, Cecilian elämässä.

Kansanperinne on hiipumassa, etenkin Kuopiolainen kansanperinne.

Osaakohan vanhin lapsi arvostaakkaan Cecilian ruutupaperivihkolle raapustelemia kansanperinteitä, mitä hän joululahjastaan avaa. (Kansanperinteissä vanhin lapsi sai ensin lahjan,sitten toiseksi vanhin ja viimeisänä nuorin).

Osaakohan ?

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Jos tahdot vaalia kansanperinteitä, laita uuni kuumaksi ja …pottukukon tekoon. Perinneruoan,

Pottukukon resepti

Pohja/kuori:
3dl kylmää vettä
2 tl suolaa
1 kananmuna
1/4 dl öljyä
4 dl vehnäjauhoja
5 dl ruisjauhoja

Perunasiivuja 3 litraa
Kylkiviipaleita 800g
Suolaa
Perunat kuoritaan ja siivutetaan viipaleiksi. Pohjan/kuoren ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi taikinaksi.Taikina kaulitaan reilusti ruisjauhoja käyttäen puolen sentin paksuiseksi levyksi. Taikinalevy taiteillaan.Taiteltu paketti nostetaan pellille leivinpaperin päälle ja avataan täyttöä varten. Pohjan päälle levitetään ensin lihoja.Sitten vuorotellen pottu- ja lihasiivuja. Ja väleihin ripotellaan suolaa oman maun mukaan.. Lopuksi taitellaan taikinalevyllä koko komeus täysin umpeen. 225 asteessa n. 30 minuuttia. Sitten kukko kääritään leivinpaperiin ja lopuksi folioon. Folioon kääritty kukko laitetaan vielä uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi. Paistamisen jälkeen kukko leivinpaperi/foliokääreineen kääritään vielä pyyhkeen sisälle ja annetaan hautua 1-2 tuntia.

Cecilia raapusteli ruutuvihkoonsa ikivanhoja tarinoita, kansanperinteitä rikastuttamaan nykypäivää.

Ehkä hän raapusteli jotain arvokasta tarinassani ruutuvihkoonsa. Ehkä raapustelin jotain arvokasta tarinassani ?

Vanha savolainen sanonta, kuuluu

”Suattaahan se olla vuan suattaahan se olla olemmattakkii”

Sopii vastaukseksi lähes kaikkeen ?

Tätä kansanperinnettä vain vaalimaan… : )

Joulu, vanha… vanha juhla eri puolilla maailmaa.

saapuu pikkuhiljaa

Joulun väri… punainen… vihreä, kulta, valkoinen ja hopea 

Kuusenoksat, joulukuusi, joulukranssit, olkipukit, omenat, kynttilät,

joulun pöytäliinat, joulukukat, ulkosoihdut, jäälyhdyt ja lyhteet. Näistä on joulu tehty.

Joululaulut… ja monen moni laulu menee mollissa.

Oi voi…

Himmeli ja olkipukki.

Riisipuuro, joulutortut, piparit.

Lämpimästi tervetuloa
niin uudet kuin vanhatkin
lukijani blogiini Runouden sävelin.

Jos olet blogini vanha lukija… tiedätkin…

että olen raapustellut mm. runoteokseni Lumihiutaleinen orkidea…

– Runoilijatar

Lukemisiin