Ainoat isät

Minkälaisia isiä ne maahanmuuttajamiehet oikein ovat?  Ensinnäkin ne antaa sulle sellaisia lempinimiä kuin ”Sielu” ja käyttää niitä sun oikean nimen sijasta kaikkien kuullen. Ne ihmettelee, miksi Suomessa isät halaa niin harvoin lapsiaan. Ne pyytää sua oikolukemaan niiden työhakemukset ja sähköpostit ja facebook-statukset. Ne ostaa kaupasta ihan jäätävät määrät raejuustoa, jukurttia ja vanukkaita itselleen, mutta jos sä vain menet mukaan ostoksille, ne ostaa aina sen lehden, videon tai Celine Dionin levyn, minkä sä haluat.  Ja aina kun vain mahdollista, kannattaa mennä maahanmuuttajaisien kanssa autoon. Ne voi ajella sut vaeltamaan Norjaan, soittaa Sissel Kyrkjebøta täysillä, eikä ne koskaan hermostu siitä, että sä haluat omalla vuorollasi kuunnella vain ja ainoastaan Hansonin Mmmbopia. Ne vie sut Lintsille ja Martsarin uimahalliin ja vuoden luontokuva -gaalaan ja synagogaan yom kippurina ja sen jälkeen Mäkkäriin juustottomalle big macille.  Ne vie sut armeijan tukikohtiin, Al-Aqsaan, tippukiviluoliin ja beduiini-Suleymanin luokse sokeriteelle ja jättää sut yksin naistentelttaan. Ne aivan varmasti ajaa aina pidemmän reitin, jotta teille jäisi enemmän aikaa jutella. Sun mustelmaiset, ruskeat sandaalijalat on kojelaudalla ja aina kun joku kaahaa ohi sä sanot sen mitä sä oot niiltä oppinut: ”Aba, tolla kuskilla on varmaan kolera, kun se ajaa noin. Aba, mikä on kolera?”  Ja joka kerta kun sä ilmoitat pelkääjänpaikalta muuttavasi taas uuden pojan kanssa yhteen, ne sanoo: ”no, eihän se ole katolilainen avioliitto.” Aina kun teille tulee riitaa, ne huutaa: ”sano mulle, oletko sä edes normaali?”  Ne pitää sua sylissä kun sä tuut kaksitoistavuotiaana järkyttyneenä kotiin ekoista bileistä, missä on ollut tarjolla viinaa. Ne pitää sua sylissä koko Poetic Justicen lopputekstien ajan, kun sä itket räkä poskella sitä, että 2Pac on kuollut ja sun isäs on tyhmä kun se ei tajuu miten kauheeta elämä on. Ne pitää sua sylissä silloinkin kun ne tulee sairaalasta kotiin kun skinit on pahoinpidelleet ne yövuorossa taksissa, ja sillä taksilla ne vie sut suoraan We Got Beefin ovelle, ettei sun jalat kastu. Ne nappaa sut syliin silloin kun bussiin on hylätty kenkälaatikko ja kaikkien pitää poistua pomminpurkurobotin tieltä. Ne sanoo, että maailma ei ole mustavalkoinen.  Ne sanoo, että pitää tehdä kovasti töitä, jottei muut pääse sanomaan huonommaksi. Ne sanoo, että tukia ei nosteta, tekosyitä ei keksitä, eikä varsinkaan uskota mitä vihaiset sanoo. Itse otetaan selvää, luetaan kaikki kirjat, tienviitat ja mainoslehtiset, mitä ikinä käsiin saadaan. Itse päätetään mihin uskotaan ja ketä äänestetään. Yleltä tulee parhaat dokumentit, kannattaa katsoa nekin mitkä ei kiinnosta. The Red Violin ja 99  דיזנגוף on parhaat leffat. Roger Waters on jumala. Elämä on koulu, paratiisi ja helvetti on molemmat maan päällä, eikä kadotusta ole.  Ihan tavalliset, ainoat isät.