5 + 1 niksiä kantasuomalaiselle – näin puutut rasismiin
Tiedättekö mikä on kaikkein kamalinta rasismissa? Ei se, että huudellaan kännissä. Ei se, että syljetään rotsille. Ei se, että hallitus ja media legitimoivat sen täysin, joka päivä, aivan kuin kuvitellen, että me emme osaa lukea tai tajua seurata maailmaa. Ei edes se, että käydään fyysisesti käsiksi.
Kaikkein kamalinta rasismissa on se, että tapahtui se millä tavalla tahansa, millä tasolla tahansa, missä tahansa paikassa, siihen ei melkein koskaan puututa. Itse asiassa, muistan vain pari omakohtaista tilannetta, missä joku on puuttunut, ja se joku on ollut ystäväni tai perheenjäseneni, ihminen joka tietää, että minä olen ihminen myös. Joka on nähnyt minun itkevän joskus jotain vähän triviaalimpaakin asiaa. Hamsterin kuolemaa. Kaatunutta maitoa.
Tämä kokemus ei ole yksityisomaisuuttani, vaikka kovin niin toivoisin. Viimeiset kuukaudet ovat tuoneet polulleni kymmeniä ruskeita tyttöjä ja muita rodullistettuja ihmisiä, joiden kanssa olen jutellut heidän elämiensä kamalimmista, nöyryyttävimmistä tilanteista. Olen seurannut rasismikokemusten uutisointia silmä kovana. Lähes joka keskustelussa ja tarinassa toistuu samaa juoni.
Tapahtui rasismia. Kaikki tölläsivät. Kukaan ei puuttunut.
Kohtaamisissamme me toisillemme tuntemattomat ihmiset olemme huomanneet, että näitä asioita tapahtui ihan liian monta kertaa silloin, kun olimme lapsia. Me olemme miettineet, joskus kyyneleet silmissä, että miksi. Miksi me emme olleet avun arvoisia. Miksi me olimme näkymättömiä. Tai, miksi me päädyimme niin usein lohduttamaan muita ihmisiä, koska he olivat järkyttyneitä kohtaamastamme kohtelusta. Siis rasismista.
Enkä minäkään muuten aina puutu. Olin puolisen vuotta sitten junassa, missä humalainen setämies tytötteli nuorta naista ja ehdotteli tälle vaikka sun mitä pikkutuhmaa muutama penkkirivi edessäni. Naisen äänestä kuuli, että tilanne oli ahdistava ja kiusallinen, mutta minä vain istuin paikoillani hiljaa. Ajattelin, että en nyt jaksa raskaan päivän jälkeen n******ä*****huorittelua, joka melkein aina alkaa, jos avaan tällaisissa tilanteissa suuni. Vieläkin hävettää omasta puolesta.
Ja näin on puuttumattomuuden, rasismin ja seksismin kehä valmis.
Miksi kukaan ei puutu. Rakenteellisella tasolla syy on yksiselitteisesti se, ettei tietenkään ole kenenkään intresseissä luopua omista etuoikeuksistaan ja myöntää hyötyvänsä ihmisenä siitä, että jotain toista ihmistä syrjitään, kohdellaan huonosti tai hänet vaiennetaan.
Arjen tasolla ainoa syy ei varmastikaan ole se, että ihmisiä ei kiinnosta, tai että heidän mielestään on ihan ok kohdella toista ihmistä väkivalloin julkisessa tilassa. En ainakaan halua uskoa niin.
Uskon, että on kyse on ennemmin siitä, että täällä ei ole määritelty ääneen mitä rasismi on eikä ilmaistu ääneen nollatoleranssia sen suhteen. Moni pelkää puuttua, koska ei ole varma. Onko tämä nyt sitä sitten sitä rasismia vai ei, ja joudunko tässä nyt itse leimatuksi tai piestyksi, jos menen väliin. Tällaisen ilmapiirin ylläpitäminen on osa rasistista rakennetta.
Viime viikolla Veronika Honkasalo, nuorisotutkija ja valtiotieteiden tohtori, vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen Helsingistä, kertoi runsaasti jakoja keränneessä facebook-postauksessaan tapauksesta, josta käy hyvin ilmi, mitä tarkoitan.
Lyhyesti: Honkasalo puuttui Helsingin keskustassa sijaitsevassa Robert’s Coffee -kahvilassa tilanteeseen, jossa viereisessä pöydässä istuneet asiakkaat käyttivät erittäin sopimatonta kieltä pakolaisista, ja näyttivät ohikulkeville rodullistetuille ihmisille keskisormea ikkunan läpi. Vastauksena Honkasalo sai huorittelua, eikä kahvilan muista asiakkaista kukaan puuttunut tilanteeseen. Henkilökunta pyysi huonosti käyttäytyviä asiakkaita poistumaan, mikäli puheet eivät muutu, mutta asiakkaita ei pyydetty poistumaan, he eivät poistuneet eikä heitä poistettu.
Robert’s Coffee on sittemmin pahoitellut tapahtunutta hyvin ympäripyöreässä viestissä, joka löytyy alkuperäisen postauksen kommenteista. Tässä ote siitä:
”Haluamme kohdella kaikkia asiakkaita tasa-arvoisesti emmekä hyväksy rasismia missään muodossa. Arvomme ja vastuullinen henkilöstöpolitiikka ohjaa myös työntekijöitämme toimimaan eettisesti oikealla tavalla vastaavissa tilanteissa.
Vastaus niille, jotka ovat olleet paikalla
Olemme pahoillamme tapahtuneesta ja toivomme, että voit myös jatkossa tulla nauttimaan ensiluokkaisesta palvelustamme mukavassa ympäristössä.”
Juuri tämän epämääräisen vähän sinne päin -hyväksynnän on muututtava ja sananhelinän loputtava, koska se oikeuttaa arjen rasismin. Tarvitaan ehdoton nollatoleranssi. Ja nollatoleranssin toteutuminen edellyttää kaikilta meiltä rohkeutta puuttua.
Sitä odotellessa (älkää pidättäkö hengitystänne) ja sähköpostitse saamieni postaustoiveiden johdosta kokosimme yhdessä Honkasalon kanssa 5 + 1 rasismiinpuuttumisniksiä kantasuomalaisille. Olkaa niin hyvät!
1. Älä päästä itseäsi helpolla! Pelkkä some-laikkailu ei riitä, vaan on itse asiassa osa vaikenemisen ja hyväksymisen kulttuuria. On harhaa, että rasistiseen tilanteeseen puuttuneen ihmisen kiitteleminen olisi rasismiin puuttumista, vaikka se kaikista osapuolista mukavalta tuntuukin.
2. Pidä silmät auki! Jos et ole ihan varma, mitä jossain tilanteessa tapahtuu, kysy. Kun tilanne on selvitetty, kerro uhrille, että välität hänestä, koska hän on arvokas ihmisenä, ja tulet toimimaan jatkossa samalla tavalla. Jos tuntuu liian vaikealta sanoa se ääneen, pienikin viipyily, kosketus olkapäälle tai vaikkapa hymy riittävät.
3. Puutu aina! Tilanteesta ei tule piiruakaan vähemmän rasistinen, jos rasismin kohde ei kuule tai ymmärrä solvausta. Kaikkiin eriarvoistaviin tilanteisiin, mitä havaitsee, voi ja pitää aina puuttua, vaikka sitten kääntämällä huonoon asentoon sammuneen humalaisen oikein päin. Aina voi kutsua poliisin tai vartijat paikalle, jos ei pärjää yksin. Tyhmänrohkea ei kannata olla.
4. Siirrä rohkeutta seuraavalle sukupolvelle! Jos mukana on lapsia, kannattaa uhkaavalta vaikuttavien tilanteiden kanssa olla tarkka. Kannattaa muistaa, että lapset joutuvat näkemään kaikenlaista, ja tilanteista voi keskustella jälkeenpäin. Tilanteet voivat olla myös kasvatuksen paikkoja, että sivullisenkin pitää puuttua.
5. Ota etuoikeusvalikoimasi hyötykäyttöön! Se, että kuulut kantaväestöön, on valttia. Käytä se. Sinä et joudu kohtaamaan rasismia suoraan, joten sinulla on takuuvarmasti enemmän valmiuksia ja voimavaroja kestää mahdollisia solvauksia. Myös oikea tieto auttaa tiukoissa tilanteissa. Ota faktat haltuun vaikkapa viranomaissivustoilta netissä. Käytät varmasti aikaa myös turhempienkin sivustojen surffailuun.
+1. Mieti ketä äänestät! Vaikka joku tyyppi olisikin ihan huikea, niin meillä täällä Suomessa tehdään puoluepolitiikkaa. Tutki eri puolueiden arvoja ja suunnitelmia Suomen varalle. Onko jokainen ihminen yhtä arvokas ja vapaa? Millä tavalla rodullistetuista suomalaisista puhutaan? Entä rasismista? Mitä rivien välistä löytyy?