Ruskea lapsi ei voi olla kiusattu

Ja jälleen media pistää parastaan. Nykytiedon valossa Munchenin ampuja oli 18-vuotias nuori, jota oli koulukiusattu vuosia, joka oli pakkomielteisen kiinnostunut YHDYSVALTAIN koulusurmista sekä UUSNATSI Breivikistä.

Miksi sitten sekä Yle että muun maailman mediat marssittavat tämän järkyttävän tapauksen – jonka uhrien omaisille haluan esittää syvimmät osanottoni – kommentaattoreiksi niin geopolitiikan asiantuntijoita, Irak-tutkijoita (pojan tausta on Iranissa, lol), poliisimestareita ja kaikenmaailman terrorismidosentteja, jotka muka-rauhoittelevat katsojia, että ei nyt vielä vedetä johtopäätöksiä, on vielä turhan aikaista puhua Isis-kytköksistä.

Kognitiivinen dissonanssi kuitenkin saa perusjuntissa aikaan sen, että hän kuulee ainoastaan sanan ”Isis”. Ja se on tarkoitushakuista, rasistista ja suurta tuhoa meissä aiheuttavaa.

Missä on lapsiasiavaltuutettu? Missä kaikenmaailman kivakouluekspertit? HÄH? Emmekö me ole lapsia siinä missä muutkin?

Antakaas kun kerron jotain: tästä maasta ja mistään pääasiassa valkoisesta maasta ei löydy ruskeaa, mustaa tai muuta rodullistettua lasta, joka ei tunnistaisi itsessään silmitöntä, syvälle sisään nieltyä vihaa ja raivoa, jonka kanssa on elettävä joka ikinen päivä.

Viha ja raivo tulevat siitä, että kun poikamme kulkevat kaduilla, heissä nähdään vain terroristi, vain siivooja, vain bussikuski, vain radikaali. Kun tyttömme kävelevät kaduilla, heissä nähdään vain alistettu, täysin itse ajattelemaan kykenemätön palvelijatar, vain siivooja, vain seksuaalinen objekti.

Antakaas kun kerron jotain: kun minä kävin kouluja, sain talvella lumipesuja, jotta ”likani lähtisi pois”. Olin n-huora, pakolaishuora, rättipäähuora, läskimutanaamahuora, ruma, värivammainen, matkamuisto, mitä lässytät rillipääarabi sun faijas puhuu hoono soomi. Melkein päivittäin. Ala-asteella, yläasteella. Lukiossa ja yliopistossa kuvio vaihtui eksotisoimiseen, seksuaalifantasioiden toteuttamiseen kehoni kustannuksella näiden huuteluiden päälle.

Kuinka monta kertaa kiusaamista perusteltiin kulttuurista tulevalla tavalla käsitellä konflikteja, tai vähintään temperamentilla, tulisella luonteella? Siis minun, ei kiusaajien.

Enkä todellakaan ole millään tavalla ainutlaatuinen tapaus. Minulla vain sattuu olemaan aseenani sanat ja kielet. Viha ja raivo ovat samat, ja taistelen niitä vastaan joka päivä, edelleen, lähes keski-ikäisenä. Se on valtava määrä kulutettua energiaa, jonka voisin käyttää muutenkin. Kumpi on vaikuttanut minuun enemmän: se, että olen alunperin kotoisin samasta maasta kuin Osama Bin Laden vai se, että olen kasvanut Petri Gertin aikana Myyrmannin liepeillä? Kumman he näkevät ensin?

Antakaa meidän olla lapsia. Puolustakaa meitä. Auttakaa meitä niin kuin auttaisitte omianne. Ennen kuin on liian myöhäistä.