Tag: nykytaide

Kesällä 1962 Helsingissä järjestettiin jättiläistapahtuma nimeltään Maailman nuorison ja ylioppilaiden rauhan ja ystävyyden festivaali, johon osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Miksi meillä ei ole hajuakaan siitä, mikä se oli? Mitä yhteistä on sillä  ja Meillä on unelmalla? Miksi unohdettuja asioita pitäisi muistaa? Torstaina 4.2.2016 klo 17-18 esitetään uusintana Hiljaisuuden muistit -ohjelmakokonaisuuden toinen osa, Festivaali 1962 -niminen […]

  still-kuva videoteoksesta Standing in the Ruins, 2015, HD-video, stereoääni, kesto 3:19, kuva: Tatu Tuominen   Muistatko ajan, jolloin ei ollut vielä Pinterestiä? Kun kaikilla meillä oli ensin sieltä täältä repäistyjä sivuja ensimmäisestä työpaikasta varastetussa muovitaskussa, sitten tietokoneidemme työpöydällä kansio nimeltä ”koti-inspis” tai ”sisustusjutut”? Missä ne ovat nyt? Mitä me oikein haimme niillä? Missä ovat […]

(Kuva: Kaapo Kamu)   Tavallinen ja täydellinen lauantaibrunssin jälkeinen hetki. Lautasia haarukan lailla raapivia kananmunankuoria, laseja, joiden pohjista appelsiininliha pitää kiinni kynsin, hampain. Ähky, ensi viikosta. Partneri, lapsi, ystäviä, naurua. Viereisessä pöydässä istuu nainen, joka on unohtanut leikata villatakistaan hintalapun irti. Lapsellinen kuiskutusdebatti siitä, kuka meistä kehtaa huomauttaa. Joku antaa lopulta periksi. Ulkona aurinko paistaa […]

I’ve had enough I’m sick of seeing and touchingBoth sides of thingsSick of being the damn bridge for everybody—I do more translatingThan the Gawdamn U.N. -ote Donna Kate Rushinin runosta “This Bridge Called my Back” (1981)   Runo on kirjoitettu kaukana täältä ja kauan ennen syntymääni tähän maahan, mutta juuri mikään ei ole muuttunut. Viimeksi […]