Tag: Pariisi

Muutama tunti Pariisin terrori-iskujen jälkeen ihmiset alkoivat ladata profiilikuviensa päälle Ranskan lippuja. Samalla käynnistyi jonkin sortin some-sota. Syötteisiin alkoi ilmestyä vastapuhetta, jonka mukaan on tekopyhää surra Ranskan tragediaa, jos ei ole reagoinut mitenkään viimepäivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien terrori-iskuihin Lähi-Idässä ja Afrikassa. Ja onhan se, tekopyhää. Se on myös maailman inhmillisintä. Se, että suree sitä […]

  still-kuva videoteoksesta Standing in the Ruins, 2015, HD-video, stereoääni, kesto 3:19, kuva: Tatu Tuominen   Muistatko ajan, jolloin ei ollut vielä Pinterestiä? Kun kaikilla meillä oli ensin sieltä täältä repäistyjä sivuja ensimmäisestä työpaikasta varastetussa muovitaskussa, sitten tietokoneidemme työpöydällä kansio nimeltä ”koti-inspis” tai ”sisustusjutut”? Missä ne ovat nyt? Mitä me oikein haimme niillä? Missä ovat […]

Kello 6:14, rue des Blancs Manteaux. En oikein tiedä. Melkein paloin eilen olkapäistä. Täällä Pariisissa häviän massaan samalla tavalla kuin Lontoossa ja Rishonissa. Näytän ihan perusmuijalta eikä kukaan kysy mitään. Juuri tätä minä olen. #suomigoals. Mutta vitsi tämä Jong on hyvä, kun vauhtiin pääsee. Ensimmäiset sata sivua sisältävät paljon jaarittelua Saksan toisen maailmansodan jälkeisestä kollektiivisesti […]

  Täällä on kuuma, 39 astetta. Löysin alesta hienon terrakotta-voirasian. Lapsi sai valita minkä tahansa kirjan itselleen Shakespeare & Co.:sta – valitsi Muumipeikko ja pyrstötähti -sarjiksen englanniksi. En ole tutkija, mutta valistunut tunnearvioni on, että se mitä tekstinä nyt tuotin ei tietenkään ollut afroamerikkalaisuutta, muttei se myöskään ollut pelkkää yhden pop-kulttuurin ihannoimista, matkimista tai suomalaisuuden […]

30.6. rue Vieille du Temple. Le Marais, Pariisi. Kello on 5:58 aamulla. Muut nukkuvat parvella, minä juon toista kuppia kahvia täysmaidolla. Lait entier, täydellinen, kokonainen maito. Me heräsimme eilen kello 3:15 aamulla ja saavuimme tänne puolilta päivin. Tämä on maailman ihanin studio, juuri sellainen kuin mistä haaveilin kun muutin tänne melkein kuusi vuotta sitten. Mutta […]

   (Pics or stfu, n’est-ce pas?)   Mitenhän minä tämän nyt oikein muotoilisin. Että tämä menisi jakeluun. Siis minulle itselleni. Näin toimii huono itsetunto. Kaksikymmentä seitsemän vuotta ja neljäkymmentä neljä Ruskeat tytöt -tekstiä myöhemmin se vieläkin ehdottaa, että ei minulla ole yhtään valmista tekstiä. Tämä kaikki tuntuu ihan samalta kuin ennenkin. Pakolliselta, eikä yhtään aiempaa […]