Apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäelle
Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta. Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa,kokoeli kolmannenki verevälle veijollensa. Jo astui kohin kotia, lepikköä leuhautti. Tuli vanha Väinämöinen; näki neitosen lehossa,hienohelman heinikössä. Sanan virkkoi, noin nimesi: ”Eläpä muille, neiti nuori, kuin minulle, neiti nuori,kanna kaulanhelmilöitä, rinnanristiä rakenna, pane päätä palmikolle, sio silkillä hivusta! – Kalevala, neljäs runo.