Tag: suomi

Kesällä 1962 Helsingissä järjestettiin jättiläistapahtuma nimeltään Maailman nuorison ja ylioppilaiden rauhan ja ystävyyden festivaali, johon osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Miksi meillä ei ole hajuakaan siitä, mikä se oli? Mitä yhteistä on sillä  ja Meillä on unelmalla? Miksi unohdettuja asioita pitäisi muistaa? Torstaina 4.2.2016 klo 17-18 esitetään uusintana Hiljaisuuden muistit -ohjelmakokonaisuuden toinen osa, Festivaali 1962 -niminen […]

Maailma on teistä saanut, mitä on tahtonutkin, ei se teitä rankaise, eikä se teidän vikojanne vikoina pidä. Yksin papit ja tuomaritkin ovat puolellanne, sillä synti heidän silmänsä sokaisee. Pimeyden palvelukseen valon palvelijat valtaansa käyttävät. Mutta siihen ei toki kaikki lopu. Viimeinen sana ei vielä ole sanottu. Minna Canth: Työmiehen vaimo (1885)

  Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta. Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa,kokoeli kolmannenki verevälle veijollensa. Jo astui kohin kotia, lepikköä leuhautti. Tuli vanha Väinämöinen; näki neitosen lehossa,hienohelman heinikössä. Sanan virkkoi, noin nimesi: ”Eläpä muille, neiti nuori, kuin minulle, neiti nuori,kanna kaulanhelmilöitä, rinnanristiä rakenna, pane päätä palmikolle, sio silkillä hivusta!   – Kalevala, neljäs runo. 

Meinasi ihan jo unohtua tämäkin hienous, että Suomi on maailman ensimmäinen maa, joka lanseeraa omat emojinsa. Nyt ne ovat siis täällä, meidän kaikkien käytettävissä. Pari kuukautta sitten, kansainvälisen uutisoinnin yhteydessä, uumoiltiin pitkin somea, että millaista Suomi-kuvaa pikkukuvakkeilla oikein mahdataan saada välitettyä. Pohdittiin porukalla, että mahtaakohan yhtään ruskeaa tyyppiä päästä mukaan. Hyviä uutisia: kyllä pääsi, jopa […]

Maanantainen alkuiltapäivä Stockmannin kellon alla. Näyteikkunan takana, kauhuleffamusiikin säestämänä, hiippailee oravia ja pupuja. Yksi äitiyslomalainen, kaksi japanilaisturistia hengityssuojaimineen, pari näpsäkkää ultrakevyttoppatakkia, vähän etäämpänä kolme seppää ja Citykäytävän suulla vilkuttava pitkä, nauravainen mustatakkinen mies. ”Mihis me tästä mentäis?” Aleksanterinkatu ”’Pffft.’ Mä oikeasti pöristelin ääneen, kun opettaja sanoi liiketoimintasuunnitelma-kurssilla, että tehkää tämä kunnolla, koska ennen kuin tutkinto […]

Perjantaina illalla Ruskeat Tytöt tuli valituksi Blog Awards Finlandissa vuoden 2015 parhaaksi blogiksi kategoriassa kulttuuri, yhteiskunta ja talous. Olen hyvin kiitollinen tästä huomionosoituksesta.  Raskain mielin se on silti laitettava kontekstiinsa. En haluaisi joutua kirjoittamaan tätä. Koko viikon olin tapellut somessa ja puhelimessa ja palautetekstin muodossa Journalisti-lehden kanssa siitä, että he julkaisivat kuvan Alan-lapsen ruumiista jutussa, […]

Nyt on niin, että tunnen velvollisuudekseni kommentoida tämän viikon tapahtumia, vaikka ei ole mitään, mitä ei olisi jo sanottu. Olen seurannut mykistyneenä keskustelua liian hyväosaisilta vaikuttavista, puhelimia rämpläävistä laittomista raiskaajasiirtolaisismiehistä, jotka vyöryvät ja tulvivat meritaksipalvelun välityksellä Eurooppaan ostoskelemaan jossain paikassa ilmeisesti myytävää asiaa nimeltä elintaso. Joka päivä olen kulkenut kaksi kertaa Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen ohi ja […]