Tag: vanhemmuus

(Via The Glow)   Kuten kaikki varmasti jo tietävät, ruskeiden tyttöjen esittäminen mediassa on yksi lempiaiheistani. Näin äitienpäivän alla on eteen tullut monenlaista kuvastoa ja juttua naisista, ja ne varmasti vain lisääntyvät lähipäivinä. Valkoisia ydinperhenaisia, ihania ja rohkeita ja vahvoja ja kauniita ja samastuttavia tiettyyn pisteeseen. Välissä, alleviivaten, satenkaariperheitä, jokunen yksinhuoltaja. Valkoisia kaikki. Ei siinä […]

Eilen postiluukusta tipahti uusin Tulva-lehti. Laitoin sen lukemattomien lehtien pinoon ja jatkoin hommia. Tänään huomasin, että somessa on puhjennut pienimuotoinen paskamyrsky sen imetystä käsittelevästä jutusta. Jutussa käsiteltiin muutamaa imetykseen liittyvää myyttiä, muun muassa sitä, onko imetys terveellisempää kuin korvike (länsimaisessa kontekstissa) ja tuntuuko imetys aina hyvältä. Hyvin moni Tulvan lukija oli ymmärtääkseni kokenut jutun naisvihamielisenä […]

    Riippumatta siitä, mitä eilen näytettiin televisiossa, me heräsimme tänään ja teemme sen, mitä pitää. Ilman että kukaan on halannut meitä yöllä ja sanonut, että kaikki järjestyy, että sinä olet arvokas, että taistellaan me yhdessä. Me ymmärrämme, että se nyt vaan on niin, että me hoidamme kaiken pyykeistä ruoanlaittoon ja neuvolasta harrastuksiin – sekä […]

Tämä sai minut taas asian äärelle. Olisin voinut kirjoittaa joka sanan, vaikka toki ihan pikkuvauva-aikana en vielä ihan yksin ollutkaan. Mutta yli kaksi vuotta olen ollut. Yli kaksi helvetin pitkää vuotta. Tiedättekö mitä? Elämä yksin lapsen kanssa on todella surullista. Se on noloa, surullista, väsyttävää. Näin kolmekymppisenä oma kaveripiiri elää joko hienonkuuloista sinkkuelämää tai ihanan, […]

30.6. rue Vieille du Temple. Le Marais, Pariisi. Kello on 5:58 aamulla. Muut nukkuvat parvella, minä juon toista kuppia kahvia täysmaidolla. Lait entier, täydellinen, kokonainen maito. Me heräsimme eilen kello 3:15 aamulla ja saavuimme tänne puolilta päivin. Tämä on maailman ihanin studio, juuri sellainen kuin mistä haaveilin kun muutin tänne melkein kuusi vuotta sitten. Mutta […]

   (Pics or stfu, n’est-ce pas?)   Mitenhän minä tämän nyt oikein muotoilisin. Että tämä menisi jakeluun. Siis minulle itselleni. Näin toimii huono itsetunto. Kaksikymmentä seitsemän vuotta ja neljäkymmentä neljä Ruskeat tytöt -tekstiä myöhemmin se vieläkin ehdottaa, että ei minulla ole yhtään valmista tekstiä. Tämä kaikki tuntuu ihan samalta kuin ennenkin. Pakolliselta, eikä yhtään aiempaa […]

Aiemmin tänään työterveydessä: ”Hubara.” ”Hei vaan.” ”Hei vaan. Puhutko suomea?” ”Kyllä joo, olen ihan suomalainen.” ”Huh, no hyvä, hehheh. Miten voin auttaa?” ”Noh, ajattelin nyt täältäkin pyytää apua kun olen niin tosi väsynyt. Olen uhmaikäisen yksinhuoltaja ja minulla on vähän jaksaminen niin ja näin. Teen useampaa työtä ja tosiaan olen aika yksin, kun ei sillä […]

Et ensinnäkään meinaa päästä sisään toiseen kotimaahasi, koska passintarkastuksessa halutaan nähdä todisteita siitä, että lapsesi on oikeasti sinun. ”Koska hänellä ei ole sinun sukunimeäsi ja hän on niin vaalea.” Samassa yhteydessä sinulta kysytään myös, missä aviomiehesi on. (Ihmettelen sitä itsekin, joten jos näette häntä, niin pyytäkää ilmoittautumaan vaikka sähköpostitse niin katsellaan siitä sitten eteenpäin, että […]

Nata jakoi eilen upean postauksen tatuoinneistaan. Mäki haluun! Siis tehdä oman postauksen, mutta myös noin paljon järisyttäviä leimoja. Toisin kuin minulla, joka kuulun – välillä tahtomattanikin – alakulttuuriin nimeltä ”runotyttöpaskaa”(termi, jonka luin kauan sitten ensimmäisen kerran Helmi K:n tekstistä, jota editoin),Natalia kertoi, ettei hänen tatuoinneillaan ole sen kummempia merkityksiä. Esikoiseni otin vuonna 2010, kun asuin hetken […]

”Äiti, miksi sä olet tämän lehden kuvassa?” 😀