”Unohdatko säkin aina, että olet ruskea?”

Tässä minä olen, vuotta myöhemmin. Poikkeuksellista kyllä, samassa kodissa. Ei niin poikkeuksellisesti, samassa paidassa. Satakolme ensimmäistä sivua kirjasta tässä vieressä. Kuukautiset loppusuoralla. Yhtä onnellinen kuin lannistunut, sekään ei mitään uutta. Yksin ystävänpäivänä, onneksi tällä kertaa ei krapulassa. 

Siskojen kanssa yhä samat puheenaiheet, nyt niitä siskoja vain on enemmän.

Kiitos kaikesta P, S, E, M, S, M G, S, S, M, J, U, E, S, A, R, R, W, H, H, M, E, N, P, P, M, U, E, L, M, E, J, N, S, N, A, F, S, A, K, M, A, H, N, S, M, M, E, N, L ja kaikki muut, joiden nimiä en voi tähän turvallisuussyistä kirjoittaa. Te, jotka olette toimineet kaikukoppana tälle projektille ja vahvistaneet entisestään tunnetta siitä, että tämä on tarpeellinen, vasta alkusanojen kohdalla oleva puheenvuoro.

Ilman teitä ei olisi muuta kuin ulkopuolisuus ja toiseus ja hiljaisuus.