Lapsiystävällistä vai ei? Testasimme.

Kuten pari päivää sitten mainitsin, ajattelimme käydä testaamassa lapsiystävälliseksi mainostetun ravintolan. Kävimme sitten eilen lounaalla kombinaatiolla minä, Mies ja Tytär, lapsosemme serkut (1- ja 3-vuotiaat) vanhempineen ynnä isovanhemmat. 

Ravintolareissumme oli sikäli historiallinen, että lapsemme sai ensi kertaa oman ravintola-annoksen, eikä mussuttanut omia eväitä.  Niin se aika rientää.. eikö se äsken vasta syönyt vain maitoa?

Vaunut jätimme suosiolla ulos, sen verran tiivistunnelmainen paikka on kyseessä. Saimme onneksemme pöydän ravintolan tilavimmasta nurkasta, joka sijaitsi leikkinurkkauksen välittömässä läheisyydessä. Se olikin onni, sillä nälkäinen jälkeläisemme hämääntyi laajasta leluvalikoimasta niin, ettei hoksannut kitistä kurnivaa vatsaansa ja me aikuiset saimme rauhassa asettua aloilemme, tutkia listat läpi ja tilata.

Ravintolan listalta löytyi lapsille kymmenen ruokalajin valikoima. Aika perinteisellä lihapullat ja muusi, nauravat nakit ja ranskalaiset -linjalla mentiin, mutta kymmenen annoksen lista vaikutti riittävältä, varsinkin kun aikuisten ruokalistan lähes kaikista sapuskoista oli ilmeisesti mahdollista pyytää puolikasta lasten annosta. Tilasimme tytsylle perunamuusia ja pariloitua lohta sekä tartar-kastiketta. Ruokajuomana oli oma pillimaito, mutta maidon olisi saanut tilata sieltäkin.

Ruuat tulivat melko ripeästi pöytään, mistä plussaa. Lapsellemme tuotiin pienemmät ruokailuvälineet, sekä lusikka että haarukka. Kuuma annos jäähtyi noutopöydän kurkkua ja oman annoksen vihanneksia popsiessa sopivaksi. Ruoka maistui tytölle hyvin, ja iso annos hupeni parempiin suihin vikkelästi. Vähän jäi lautasellekin, eli annoskoko oli oikein hyvä hirmusyömärillemme.

Vihanneksia lautasella olisi saanut olla enemmänkin, varsinkin kun ne ainakin meillä onneksi maistuu.. Vihreä salaatti ei vielä oikein uppoa, eli se meni haaskuuseen hänen puoleltaan.

Kaikenkaikkiaan ruokailuhetkemme meni oikein mainiosti, ja henkilökunta oli ihan perusystävällistä. Ei tullut sellaista tunnetta, että lapset olisivat jotenkin tiellä tai pienessä sottaisuudessaan epätoivottuja vieraita. Ei heitä mitenkään erityisesti huomioitu, mutta en minä sitä kaivannutkaan.

Laskun maksun kanssa piti hieman odotella, ja aika tuntui päikkäriajoistaan pienellä kitinällä huomauttavien lapsosten kanssa normaalia pidemmältä. Ai niin, kolmevuotias ruokailija kippasi täyden maitolasin  äitinsä syliin ja lattialle. Tarjoilija kysyi ystävällisesti, pitikö äidin kangaspäällysteinen tuoli vaihtaa ja sanoi hoitavansa lattian siivouksen. Eli ei mitään silmienpyörittelyä tai syviä huokauksia märästä sotkusta. 

Eli peukku Casa Marelle – ainakin lounasaikaan.

-Hoo