Pariisilaiset lapset, oh la la la…

Kävimme minilomalla (hyytävän viimaisessa) Pariisissa noin pari viikkoa sitten sitten. Olihan se lähdettävä reissuun, kun päiväkodin henkilökunnalla oli koulutuspäivä, ja koko mesta oli yhden päivän kiinni. Kröhöm.

Suuntasimme reissuun torstaina ja palasimme kotiin maanantaina – pitkä viikonloppu -tittelillä näitä reissuja kai tavataan kutsua.

Olimme vierailleet Pariisissa kerran aiemminkin, joten tällä kertaa (ja suurelta osin matkaseuranamme olevan taaperon vuoksi) jätimme nähtävyydet kiertämättä.

Eiffelin tornin tosin bongasimme metron ikkunasta kiitettävän läheltä ja piipahdimme Montparnassen tornitalossa katsomassa kaupungin näkymiä korkeuksista.

Sitä emme viime kerralla huomanneet, että Pariisissa on paljon leikkipuistoja ja ne ovat pääosin tosi hyvässä kunnossa. Leikkitelineet vaikuttivat myös kovin tutuilta (suomalaisia?) ulkonäöltään ja muodoiltaan.

Tytär ainakin oli ihan fiiliksissä päästessään rattaista meuhkaamaan paikallisten seuraan. Huikeinta olisi tietysti ollut päästä joko a) juoksemaan lenkkeilijöiden sekaan tai b) osallistumaan pingismatsiin ulkopöydän ääressä tai c) riekkua paljon suuremmille lapsille tarkoitetuissa laitteissa. Mutta kelpasivat ne pienten jututkin.

Lapsemme erottui muuten hyvin selkeästi ranskalaisista ikätovereistaan. Siinä missä hän edusti leikkikentällä kuriksissa, keväthaalarissa, pipossa, hanskoissa, kurarukkasissa ja kaulurissa, peuhasivat pienet pariisilaiset ilman hanskoja ja esimerkiksi tytöt hameissa ja sukkiksissa ilman mitään ulkohousuja tms. 

Myös aivan pikkuiset, rintarepuissa reissaavat paikalliset sinnittelivät ilman hanskoja. Itse en olisi pärjännyt. Hrrrrrr. Sitkeitä nuo ranskikset.

 
-Hoo