Hurraa, ilon päivä!

Melkein neljä kuukautta siihen meikäläisellä meni, mutta tänään se päivä viimein on täällä.

Mies saavutti merkkipaalun jo aikaa sitten, tai siltä se ainakin tuntuu. 

Minusta tuntui siltä, ettei tämä päivä koita koskaan.

Kyllä tänään aamulla sitten hymyilytti, kun siinä onnistuin.

(Laita fanfaari tähän!)

Tytär vilkutti iloisesti, kun lähdin päiväkodilta töihin!

 

Ja siis sellaisia ”laitan välioven kiinni ja itku loppuu samantien” -hetkiä on jo tullut pitkään, mutta iloista vilkutusta…ei ei, se on antanut odottaa itseään. Iltapäivällä on ollut kyllä iloinen tyttö noudettavissa, mutta tämä..tämä on historiallinen päivä ;)

Ja kyllä se hyvältä tuntui, pakko myöntää. 

Iloista perjantaita muillekin!

 

– Hoo