Kun vain äiti kelpaa (argh!)

Heti aamusta se alkaa.

”Äitiii….” kuuluu huhuilu Tyttären huoneesta.

Jos Mies menee huoneeseen, alkaa raivokas, itkunsekainen kitinähuuto:

”Eikuskun ÄITIII” (eikuskun on arvatenkin Tyttären eipäs kun).

”Minä sanoin äitiii! ÄITI ÄITI ÄITI ÄITI ÄITI!”

ja tätä jatkuu niin kauan kunnes hän saapuu huoneeseemme itkuisena ja uniriepua rutistaen. Sitten kömmitään ah-niin-rakkaan-ja-tärkeän äidin päälle ja sitä kautta viereen ja vaaditaan, että ”äidin kanssa pissalle” jne

 

Huoh.

 

Onhan se ihanaa olla toiselle Niin Tärkeä mutta on tämä aika raskasta – molemmille aikuisille. Toinen on jatkuvasti hylätty ja torjuttu, toinen vaatimusten kohteena.

Mitäs tässä nyt pitäisi tehdä? Pakottaa lapsi tekemään asioita molempien kanssa (vähän sen suuntaista tässä nyt ollaan harjoitettu, että ”joko isi tai sitten ei kumpikaan”) vai mitä? Onko tämä(kin) vaihe?

 

Valivali-terveisin,

 – pitkään hiljaiseloa viettänyt Hoo