Oho, virstanpylväs!

Onpas ollut taukoa blogin kanssa. Sitä ne joulukiireet teettävät. (Niin just joulu, syytän sua kun en muutakaan keksi.)

Joulun aika toi mukanaan kiireen lisäksi uuden virstanpylvään Tyttären sanallisessa kehityksessä. Joulupäivänä nälkäinen taapertajamme nimittäin yhdisti kaksi sanaa järkevästi peräkkäin toisiinsa.

Merkkihetkeä edelsi myös uusia sanoja, kuten kiitti ja hauva. Hauvaan oltiin jo pidemmän aikaa pyristelty: aina nelijalkaisen kaverin kohdatessaan lapsi ilmoitti hau hau. Ja koska sana vauva oli jo aktiivisessa käytössä, ei loikka uuteen sanaan ollut kovin pitkä. Niiiiiin ja joulun alla ilmestyi myös nam nam -hokema, jota käytetään ruokaillessa hyvinkin painokkaasti tyyliin nam-NAMMM!

Entäs se lauseenpoikanen sitten? No se oli ”isi ruokaa” (ilman ärrää tosin) tilanteessa, jossa Mies lähti yläkertaan noutamaan lounasta nälkäänsä maiskuttelemalla ilmoittavalle lapsukaiselle.

-Hoo