Laskuissa pysymisen vaikeus

Kun Tytär alkoi puhua, kirjoittelin listoja sanoista, joita pienestä suusta silloin tällöin putkahteli. Mutta nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei laskuissa pysy enää mukana. Pikkuapina toistaa perässä milloin mitäkin sanoja ja lisäksi yllättää sanomalla joitakin ihan itse ilman provokaatiota.

Viimeisen parin viikon aikana Tyttären sanalistaan tulivat muun muassa bussi, heippa, Saksa, kissa, moi, kaappi, hyrrä, kirahvi, kassa, suihku, koriin, keittoa, munia, auto, tähti, rattaat, kärry…lisäksi sanavarastoon on ilmaantunut muutamia erisnimiä, kuten päiväkodin uusi ope ja kummitäti. 

Kaksisanaisia tulee harvemmin: lisää pullaa (äidin tyttö!), lisää vettä, iso talo, iso räkä ( ihanaa!)

Nyt pitääkin ryhtyä oikein kunnolla varomaan, mitä itse sanoo silloin kun lyö pikkuvarpaansa ovenkarmiin/ astuu legon päälle/ tiputtelee tavaroita/ on perk..helv..saat..hitsin myöhässä ja kaikki tavarat on kadoksissa.

-Hoo

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Ei mikään karppaaja

 

Päiväkodista viestitään usein päivän päätteeksi, että Tytär on syönyt ”omaan tapaansa”. Olemme tulkinneet tämän tarkoittavan jättimäisiä ruoka-annoksia, sillä ennen tuota omaa tapaa -ilmaisua saimme kuulla hänen syöneen ”neljä annosta aamupuuroa”, ”kolme lautasellista lounasta” ja huuhtoneen sapuskansa alas ”neljällä lasillisella maitoa”.  

Eilen lapsi oli tehnyt jos ei nyt koko päiväkodin ennätystä, niin oman ryhmänsä ennätyksen ainakin.

Mies oli hakemassa likkaa päiväkodista. Ruokailukertomuksia-vaiheessa kuulumisten vaihtoa päiväkodin opettaja sanoi lapsemme syöneen lounaalla kuusi perunaa. 

Kuusi?

Mihin mahaan??

Minkä kokoisia perunoita???

Ei siinä mitään, hyvä että maistuu. Mutta pitäisikö sitä jossain vaiheessa jo sanoa, että enough is enough?

 

 

– Hoo

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe