Okei, se on nyt päätetty. En ala pelata muistipelejä lapseni kanssa, jahka se tuosta varttuu. Tai ainakin alan jo nyt valmistautua ottamaan komeasti turpiini meidän pieneltä muisti-ihmeeltä. Tai tarkennetaan: valikoivan muistin muisti-ihmeeltä.

Tänä viikonloppuna olen useamman kuin kerran kohotellut kulmiani miettiessäni, että mistä tuo jälkeläinen noita erikoisia muistojaan kaivaa.

Outo muisto 1

Olimme kylässä. Käsipesun yhteydessä Tytär kysyi, missä violetti pyyhe oli. Käsipyyhe oli viime visiittimme jälkeen (viikko tai kaksi, kuka näitä muistaa. En minä ainakaan.) näköjään vaihtunut.

Outo muisto 2

Tytär kuuli sanan ”annos” väärin. Hän tiedusteli, että mikä lammas. Sen sanottuaan hän päätyi kertomaan meille, että kummipoikamme P söi kerran lammasta soseena. Totta, tuumin. Olisikohan tuo ollut uutena vuotena.

Outo muisto 3

Juttelimme Tyttären kummisedästä M:stä. Nimen kuultuaan Tytär totesi, että ”Minä unohdin lenkkarit mummin ja ukin mökille. M toi ne minulle.” Juu, myönsin. Taisi olla heinä-elokuuta tuo.

Vastalause

Kun kysyn lapselta iltapäivällä kello 16, mitä mahdoit syödä päiväkodissa lounaaksi kello 11, vastaus on ”Emmätiiä.” Että se siitä supermuistista.

-Hoo