Sairaalareissu
Pitipäs saada vielä tämäkin kokea tämän vuoden puolella. Eilen Tytär kehitti valuvan nenänsä lisäksi hirmuisen kuumeen ja hengitys muuttui hieman huolestuttavan kuuloiseksi, katkonaiseksi ähinäksi. Ja puuskutukseksi. Varasin meille nettivarauksella ajan Pikkujättiin.
Kuten edellisenkin taudin kohdalla, kävin sitten tohtori Googlen vastaanotolla. Lapsen flunssasta sanottiin näin: ”Hengitystieinfektioiden yhteydessä esiintyvän hengitysvaikeuden aikana lapsi hengittää tiheästi, usein huohottaa ja käyttää hengityksen apulihaksia, mikä näkyy kylkivälilihasten sisäänvetäytymisenä. Vaikea hengitysvaikeus johtaa lapsen väsähtämiseen, ja niinpä lääkärin puoleen on useimmiten hyvä kääntyä hengitysvaikeuden ilmaantuessa.”
Sen jälkeen rimpautin ympärivuorokautiseen hoito-ohjeita tarjoavaan numeroon, jossa neuvottiin höyryhengittelemään. Niinpä lukittauduimme Tyttären kera kylppäriin, suihku kuumalle ja Muumi-kirjat messiin. Hengittely paranikin hieman höyryissä, joten pystyimme vielä tankkaamaan lihapullat ja spagetit ennen lekurireissua.
Pikkujätissä lääkärin ensimmäiset sanat olivat lapselle: Onko sun nyt vähän vaikea hengittää? Eli kyllä se heti päälle päin näkyi, että nyt on huono happi.
Tutkimuksen jälkeen otettiin verikoe, annettiin kuumelääke suppona ja sitten vielä hengitettiin höyrystettyä lääkettä maskin kautta. Se onkin melkoista kidutusta Tyttären mielestä, ainakin päätellen protestoinnin määrästä. Mutta itkusta ja rimpuilusta huolimatta hoito saatiin suoritettua. Koska kuume ei oikein lähtenyt laskuun ja likka itki jatkuvasti, päätti lääkäri laittaa lähetteen lastenklinikalle, jonne sitten taksilla suhasimme.
Siellä mitattiin lääkkeestä huolimatta suht korkea, 39,3 asteen kuume ja päätettiin antaa mahdollisimman pian lisää kuumetta alentavaa lääkettä. Loppujen lopuksi saimme kaikkiaan neljät kipulääkkeet, neljä rundia hengitysmaskia ja vielä pahanmakuiseksi mainostettua kortisonia, jonka ekan annoksen Tytär pulautti minun ja itsensä päälle. Päärynämehulla jatkettu versio pysyi sitten sisällä.
Lopulta saimme luvan lähteä kotiin. Apteekkireissun jälkeen pääsimme puoliltaöin kotosalle, jossa täysin uupunut (ja järkyttävillä silmäpusseille varustettu) ressukkamme pääsi viimein nukkumaan.
Tuolla se nukkuu edelleen uupumustaan pois. Ja äiti täällä toivoo, että vuoden viimeinen päivä sujuisi hieman rauhallisemmissa merkeissä.
-Hoo
Ps. Reissullamme opin, että suppo toimii vain 80 prosentin vahvuudella. Onneksi meillä suostutaan syömään nannat suun kautta nautittavat kipulääkkeet.