Tyttövärit ja poikavärit

Meillä Tyttären vaatteita katsoessa ei kenenkään mieleen varmaankaan juolahda kysyä, onko (melkein kaljupäinen) lapsemme tyttö vai poika. Pyykkinarulla heiluu vaaleanpunaista, pinkkiä, aniliininpunaista, persikkaa, fuksiaa… Tyttövärit ovat vahvasti edustettuja. Toki meillä on vihreää, ruskeaa, mustaa, valkoista ja muutakin niin sanotusti sukupuolineutraalia vaatetta, mutta valtaosa bodeista ja pöksyistä on sieltä hempeästä päästä värikarttaa.

 

Nykyäänhän puhutaan aika paljon sukupuolisensitiivisyydestä, eli siitä että kasvatetaan lapsia ilman että korostetaan lapsen sukupuolta. Äärimmäisessä tapauksessa lapsen sukupuolta ei paljasteta muille ihmisille edes kysyttäessä ja nimi on sellainen, ettei siitäkään voi mitään päätellä. Tähän ideologiaan ei myöskään mahdu tämä meilläkin vahvasti näkyvä tytöille vaaleanpunaista, pojille sinistä -vaatetrendi.

 

Vaikka olenkin sitä mieltä, että sekä tytöt että pojat voivat leikkiä autoilla, nukeilla, dinosauruksilla, kotia ja lapsen voi pukea mihin väriin tahansa, verhoan tyttöni pinkkiin. No miksi? No siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki kehuvat neutriväreissä heiluvaa kuulapäätämme komeaksi pojaksi, reippaaksi pojaksi, hauskaksi pojaksi – näettekö tässä jonkun kuvion?

 

Olenkohan siis kapeakatseinen ja rajoittunut äiti antaessani moisten jatkuvien väärinkäsitysten vaikuttaa Tyttären pukemiseen? Vai onko se yhtä rajoittunut ajatustapa, että tyttö tai poika pitäisi neutralisoida Lapseksi, sukupuolettomaksi olioksi? Jotenkin minussa herättää tasapuolisesti ärtymystä sekä se, että ajatellaan maailmassa olevan vain tyttöjen/poikien juttuja kuin se, ettei sukupuolta muka saisi näyttää ulospäin.

 

Äh…tämä on nyt tämmöistä ajatuksenvirtaa vain tämä postaus. Kunhan löpisin iltani ratoksi. Herättää vaan niin paljon ajatuksia tämä sensitiivisyys, että osa ajtuksista piti saada ulos. Nyt keskityn räiskäleisiin, hilloon ja kermavaahtoon. Ne kun maistuvat tytöille, pojille ja ihmisille. ;)

 

-Hoo