Uniuhmis

Lapsen uhmaikään on ehkä vähän vaikea valmistautua. Tiettyjä asioita odottaa: inttämistä, vastustelua, rimpuilua.

Mutta inttämisen, vastustelun ja rimpuilun voima yllättää. Ja se, miten pienistä asioista saa väännön tai vastalauseen aikaan.

Esimerkiksi kaupassa kuultu kuulutus taipuu kotona negaatioon:

”Kassoilla ei tarvita lisää henkilökuntaa, kiitos!”

Sitten on vielä ne uhmis-yllätykset, mistä ei koskaan ollut E.Ls. (Ennen Lapsen syntymää) kuullutkaan. Kuten unissaan uhmaaminen.

Uniuhmis-kohtaus on tyypillisesti aamuöinen havahtuminen johonkin epämääräiseen. Havahtumista seuraa yleensä tuttu ”äitiiiiiii” tai pelkkä itku. Rauhoitteluna toimii yleensä shh shh tai paijaamimnen. Mutta uniuhmis ei halua rauhoittua. Se huutaa ”ei äiti!” tai ”ei peittoa” tai vain ”ei!”. Uniuhmis on jollain alkukantaisella tasolla hereillä, vaikka ihan uniselta vaikuttaakin. Ja se alkukantainen aivojen osa sanoo uniuhmikselle, että nyt on aika vastustaa auktoriteettia.

Siinä sitten yrität itse unenpöpperössä olla Järkevä Vanhempi ja toteuttaa Hyvää Kasvatusta ja miettiä äkkiä (ennen uniuhmiskohtauksen pahenemista) että mikä on oikea reagointitapa. Anna periksi? Pakene? Rauhoittelua vaikka väkisin?

Toistaiseksi on toiminut epämääräinen ”Shh shh, äitiä väsyttää” ja vetäytyminen.

Seuraavaa yllätystä odottaen…

 

-Hoo