Uusi päivä, uusi fobia

Kun Tytär oli pieni rääkyrulla, pelkäsin lähteväni ulos kotoa vaatteissa, joissa on törkeät puklut ja että asia kävisi ilmi vasta kun joku ihmettelisi, että mikä täällä haisee oksennukselta.

Kun kiinteät ruuat tulivat mukaan kuvioon, kammosin että peruna-porkkana-parsakaalisoseet koristavat kaikkia vaatteitani ja että asia kävisi ilmi vasta kun joku kehtaisi huomauttaa asiasta.

Koko Tyttären eliniän ajan olen pelännyt lähteäväni ihmisten ilmoille niin, että jossain päin kehoani tai vaatetustani on kakkaa. 

Nyt fobialistani ykkösenä on uusi pelko.

Kaikki juontaa juurensa viimeviikkoisiin iltatoimiin. Olin vaihtanut yöksi kuivan vaipan ja istahdin vaippashown jälkeen vessanpöntön kannelle leikkaamaan lapsen kynsiä. Kun olin saanut manikyyrin valmiiksi, nousin tyttö sylissäni ja kävimme olohuoneessa toivottamassa isille hyvää yötä. Sen jälkeen marssin lapsen huoneeseen lukemaan iltasatua. Vasta siellä huomasin, että vaatteisiini oli teipistään tarttunut iso, käytetty pissavaippa. Siellä se killui, mekkoni helmassa aivan tyytyväisenä. Ellen olisi istunut alas, en olisi huomannut mitään. 

Nyt olen aivan varma, että jonain päivänä lähden töihin ja vaatteistani roikkuu vaippa. Eli jos bongaatte minut bussissa vaippa helmoissani hulmuten, pliis sanokaa jotain. Lupaan vastavuoroisesti kertoa, jos sinussa on puklua, ruokaa tai kakkaa. Tai vessapaperia kengänpohjassa.

-Hoo