Vanhoja frendejä
Viitisen vuotta sitten löysin DVD-levyllä julkaistun Olipa kerran elämä – sarjan kirjastosta. Nostalgian valloissa lainasin lätyn ja kiisin kotiin karkkikaupan kautta. Halusin herättää muistoja lapsuuteni lauantaiaamuista. Valitettavasti jouduin pettymään. Sarja oli typerä ja olen erittäin onnellinen, että lainasin sen kirjastosta enkä vuokrannut rahaa vastaan videovuokraamosta.
Kesäloman kunniaksi pyhitin kokonaisen viikon televisiosarjalle, joka on viihdyttänyt minua läpi nuoruuteni. Aloin katsomaan aikoinaan Frendejä luokkalaiseni suosituksesta. Hänen mukaansa Frendeistä oppi helposti englantia, varsinkin jos teippasi television alalaidassa pyörineen tekstityksen jesarilla piiloon. Itse en uskaltanut koskaan teipata tekstitystä, mutta opin jonkinlaista ääntämystä Frendejä seuratessani.
Vuosien jälkeen Frendit ei päässyt yllättämään.
En sarjan tullessa (ensimmäistä kertaa) televisiosta välittänyt lainkaan Rachelista enkä Rossista, enkä näin vuonna 2011 välittänyt heistä ja heidän suhteestaan tuon taivaallista enempääkään. Valitettavasti kyseessä on koko sarjan kattava juoni.
Onneksi sarjan pelasti Olipa kerran elämä -kohtalolta rakkain frendeistäni, Chandler. Vaikka pidän Joeystä ja Phoebestä en koskaan olisi välittänyt sarjasta näin paljon, jos se ei olisi tarjonnut minulle Chandlerin seuraa.
Kymmenen tuotantokauden aikana Chandler kasvaa eniten frendeistä ihmisenä. Sarjan alussa hän on epävarma ja piilottautuu vitsiensä taakse. Pitkin sarjan hän saa itseluottamusta, löytää pysyvyyttä ja viimeiseen jaksoon mennessä hän on kasvanut mieheksi, jolle itsekin luovuttaisin lapseni kasvatettavaksi.
Frendeissä esiintyy lukuisia frendien frendejä. Frendien frendeistä rakkain minulle on Phoeben velipuoli Frank jr.
Rakastuin häneen päätä pahkaan huomatessani, että häntä esittää suloinen Giovanni Ribisi, mutta näin uusintakierroksella huomasin, että tämä harvoin ruudussa näytetty frendien frendi on tosi symppis muutoinkin.
Myös Chandlein vanhemmat tekivät vaikutuksen. Vaikka he ruudun tältä puolen tuntuvat hauskoilta tyypeiltä, en vaihtasi omia vanhempiani heihin.
Frendit on puutteistaan huolimatta minulle rakas sarja ja olen onnellinen siitä, etten saanut pettyä kuten Olipa kerran elämän kanssa kävi. Toki kymmeneen tuotantokauteen mahtui heikompia jaksoja ja juonteenkäänteitä, joiden yli kelasin surutta, mutta harvemmin täysin susihuonoa televisiosarjaa jatketaan kymmentä vuotta.
Frendit eivät muokanneet englannin ääntämystäni newyorkilaiseksi, mutta se tutustutti minut selkeästi lempeämpään versioon aikuisten maailmasta kuin Sinkkuelämää teki minua muutamaa vuotta nuoremmille.
Kuvat: Weheartit.