Viinaa ja v*tutusta Turussa

Olen vankkumaton suomalaisen elokuvan kannattaja. Koen, että parhaimpia tapoja edistää suomalaisen elokuvan asemaa on ostaa leffalippu.

Kävin katsomassa eilen viimein uusimman Vareksen, Sukkanauhakäärmeen. Olen käynyt tänä vuonna katsomassa tämän uuden, kuuden elokuvan Vares -sarjan kaksi aikaisempaakin osaa enkä ole ollut kovin tyytyväinen näkemääni.

Nämä uudet Varekset osoittavat mielestäni oivallisesti mikä suomalaisessa elokuvassa mättää ja mikä toimii.

Lehdistössä on kerrottu kuinka nämä kuusi elokuvaa kuvattiin yhden kesän aikana. Sen näkee tuloksessa. Elokuvien vierailevien hahmojen näyttelijöillä on suurimmalta osin sekä homma että hahmo hukassa. Poikkeuksen tekivät ensimmäisen elokuvan, Pahan suudelman, vierailijaroolien esittäjät, joista erityisesti Outi Mäenpään ja Anu Sinisalon roolityöt jäivät mieleeni.

Suomessa elokuvan tekemiseen on käytettävissä aika vähän rahaa. Siksi sponsoreiden logot vilkkuvat jopa häiritsevän alleviivatusti.

Suurimman pettymyksen tarjoaa elokuvien käsikirjoituksen taso. Juonet ovat repaleisia, hahmot kaikesta kärjistämisestä huolimatta valjuja sekä loppukliimaksit yllätyksellisiä kuin lottoarvonnat.

Ensimmäisen elokuvan nähtyäni uskoin käsikirjoittajien munanneen suuresti: kuinka eräästä Suomen luetuimmasta kirjasarjasta voi tehdä näin huonon elokuvakäsiksen? Kirjastossa vierailtuani ymmärsin, mitä sanonta ”ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu” tarkoittaa. Elokuvia innoittaneen kirjasarjan osat tuskin tulevat koskaan voittamaan kaunokirjallisuuden taituruuspalkintoja.

On uusissa Vares -elokuvissa hyvätkin puolensa.

Pidän erittäin paljon Antti Reinistä sekä hänen luomastaan Vareksesta. Reini on karismaattinen jopa lausuessaan tönkösti kirjoitettuja repliikkejään. Pastori Alasen roolissa nähtävä Matti Onnismaa on myös nappivalinta rooliinsa.

Elokuvat osoittavat, että suomalainen kuvaustaito on huippuluokkaa. Vareksen Turku näyttää samanaikaisesti sekä mahtipontiselta että pittoreskilta kaupungilta. Huimat ilmakuvat yhdistettynä tunnelmaltaan osuvaan musiikkiin tekevät näistä elokuvista erittäin vaikuttavan näköisiä.

Siksi toivoisin, että ulkomaille levitykseen lähtiessään elokuviin kirjoitettaisiin uusi käsikirjoitus, jonka katsojat voisivat tekstityksestä lukea.

Koska Sukkanauhakäärme löi uuden Harry Potterin laudalta tänä viikonloppuna, on Solar Filmsin edustaja Rampe Toivonen vilautellut mahdollisuutta, että Vareksia filmattaisiin vielä lisää. Jos näin tapahtuu, niin pyydän ja rukoilen koko suomalaisen elokuvateollisuuden puolesta, että näiden elokuvien käsikirjoitukseen satsattaisiin oikeasti rahaa.

Olen valmis kuulemaan Vareksen suusta mainoslauseen ”Juo olutta!”, kunhan käsikirjoitus mainoksen ympärillä toimisi paremmin kuin näissä kolmessa näkemässäni elokuvassa on toiminut.

 

Kuvalähde: solarfilms.com