Terveiset lahjakeittiöstä

Koska olen kökkinyt keittiössä nyt kolmen päivän ajan, kaipaan varaventtiiliä jonne hehkuttaa tekemisiäni sekä urputtaa omaa typeryyttäni. Minun ei ollut tarkoitus tehdä itse lainkaan lahjoja tänä vuonna. Halusin astua ostoskeskukseen, hikoilla ja antaa jonkun muun hoitaa paketoinnin vapaaehtoista maksua vastaan. Joopa joo…

Vasemmalla juuri uunista tullutta saaristolaisleipää, etualalla vaalea taatelikakku ja pulloissa limoncelloa.

Ensimmäiseksi päädyin tekemään limoncelloa. Idean sitruunalikööriin sain selatessani yhtä kirjaa, joka käsitteli keittiössä tehtäviä lahjoja. Valitettavasti en muista kirjan nimeä, mutta sieltä kekkasin, että sitruunalikööriähän voisi tehdä itsekin. Veljeni ovat erittäin huonoja lahjottavia, he yleensä toivovat alkoholia. Mielestäni alkoholi ei ole hyvä tai tyylikäs lahjaidea, ellei kyse ole arvokkaasta viskistä tai mahdollisesti jostakin sellaisesta jota on itse tehnyt. Koska veljeni ovat jo siinä iässä, että heille voi alkoholia viedä, suostuin omaan ehdotukseeni lahjoittaa heille alkoholia jouluna.

Limoncellon resepti hukkui sen kirjan mukana josta sen näin, mutta verkosta kokosin muutaman reseptin pohjalta itselleni sopivimman. Kuorin kymmenen sitruunaa ja liotin niiden kuoria litrassa vodkaa viikon verran. Paremman tuloksen olisi varmasti saanut luomusitruunoilla ja luultavimmin myös siihen sitruunoiden satoaikaan. Viikon jälkeen kiehautin litran vettä ja kilon sokeria sekä sekoitin ne kuori-vodkaseokseen. Tästä viikon jälkeen siivilöin nesteen kahteen litran vetoiseen patenttipulloon.

Lyhyen matematiikan kirjoittaneena uskoin, että lopputuloksena olisi ollut kaksi litraa valmista juomaa. ”Valitettavasti” tuloksena oli 2,6 litraa kullanhohtoista likööriä. Pääsimme siis itsekin maistelemaan. Maistelun lopputuloksena sanoisin, että sokeria oli hieman liikaan.

Tältä keittiöni on näyttänyt jo kolme päivää.

Taatelikakut päätin tehdä huomatessani, että joulun aikana vierailemma useammalla sukulaisella. Kuivakakun paras puoli on sen säilyvyys. Muutama päivä seisonnassa vain parantaa sen makua. Reseptin nappasin täältä.

Saaristolaisleipää päätin leipoa vanhemmilleni, sillä istumme miehen kanssa aaton heidän pöydässään. Myös saaristolaisleipä paranee vanhetessaan, joten sen voi huoletta paistaa näin muutamaa päivää ennen aattoa. Saaristolaisleipä on erittäin helppotekoinen vaikkakin sen kohoamiseen sekä paistamiseen kuluu helposti jopa neljä tuntia. Reseptinä käytin tällä kertaa tätä.

Hauskaa oli, vaikka pinna meinasi muutaman kerran palaa. Onneksi huomenna suuntaamme kohti joulua. Hyvää joulua siis kaikille!