Turistina kotosalla
Kuinka usein sitä tulee arvostettua omaa kotikaupunkiaan yhtä paljon kuin niitä paikkoja, joissa on lomaillut? Eihän sitä arjen kiireen keskellä voi jäädä toljottamaan naapuritaloa kun on kiire kauppaan ja zumbaan. Lomalla taas keskittyy huomioimaan, kuinka kauniita Keski-Euroopan vanhat kaupungit tai oman mökin ranta on. Tällöin se ympäristö, jossa vietämme arkemme jää mieleemme – arkisena.
Koska minulla on tänä kesänä aikaa ja kulutan tuulen viimovan peffani takia aikani minulle arkisessa Porissa, olen päättänyt tutustua Poriin uudestaan. Tänne tulee vuosittain turisteja – jopa Jazzien ulkopuolella – joten eiköhän tässä kaupungissa ole jotakin nautittavaa myös sen asukkaalle. Aikeenani on kesän mittaan rakastua tähän kaupunkiin, mainostaa sen erinomaisuutta muualla asuville ystävilleni sekä parantaa kuvaustaitojani.
Matkalla kauppaan ohitin Sibeliuksen puiston. Olen muutamaan otteeseen istunut puistossa kirjaa lukien ja Viikkarin kyläjuhlilla nähnyt puiston heräävän eloon. Itse suosittelen puistoa niille turisteille, joiden mielestä Kirjuri on jo niin nähty.
Pidän puistosta erityisesti siksi, ettei se ole turhantarkasti hoidettu. Puisto vaikuttaa hivenen luonnonmukaisemmalta kuin muut Porin viheralueet. Itsestäni tuntuu puistossa siltä, että olisin jonkun omalla takapihalla.
Itse en asu Viikkarissa, mutta oman kokemukseni mukaan puisto henkii sitä, mistä Viikkarissa on kyse. 1930-luvulta oleva funkkiskioski on suojelukohde aivan kuten monet Viikkarin asuinrakennuksistakin.
Alueella on kaksi leikkipaikkaa lapsille sekä useita penkkejä aikuisille. Penkit tietenkin vallataan iltaisin paikallisen nuorison toimesta, mutta päiväsaikaan puisto on rauhallinen. Kuvassa näkyvä aurinkokello on aikanaan valmistunut Porin poikain ammattikoulun oppilastyönä. En valitettavasti löytänyt tieto minä vuonna.
Koska aurinkokello sijaitsee lähes keskellä puistoa, on joku antanut sen tehtäväksi muistuttaa ihmisiä, ettei lintuja saa puistossa ruokkia. Itse en osaa sanoa, onko kyseessä oikea määräys, mutta harvemmin kannan mukanani mitään linnuille syötäväksi kelpaavaa.
Viikkari ja sen puisto ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka Porissa tehdää töitä vanhojen asioiden säilyttämisen eteen. Tässä kaupungissa on tuhottu paljon vanhaa modernimman vaihtoehdon tieltä, mutta Viikkarissa näkyy, kuinka kaikki porilaiset eivät halua uudistaa kaupunkiaan lasilla ja kromilla.
Lisätietoja Sibeliuksen puistosta.
Sibeliuksen puisto kartalla vihreässä ruudussa, jonka päällä koreilee numero viisi. Kartta Porin karttapalvelusta.