Hassu kaupunki

Pori on pieni kaupunki, vaikka se onkin Suomen yhdenneksitoista suurin. Pieniin kaupunkeihin liittyy paljon myyttejä: ne ovat sisäänpäin kääntyneitä, niissä ei muutosta hyväksytä eikä kenelläkään saa olla liian hauskaa.

Sanotaan mitä tahansa, mutta Porissa ainakin on tilaa hassutella. Sen sain todistaa käviksellä, kun kolme miestä parkkeerasivat (ilmeisesti) kaupungin viehättävintä mansikkakojua.

Koju on mielestäni varsin veikeä ilmestys ja sydämeni pohjasta toivon, että muut yrittäjät ymmärtäisivät ottaa tästä esimerkkiä tai suoraan vain matkia sitä.

Kävin myöhemmin hieman kuikuilemassa, mutta kojua ei ole vielä tänään avattu. Tiedän, että useilla pienyrittäjillä on taloudellisesti tiukkaa tällä hetkellä, mutta uskon, että tämän kojun omistaja tulee kojuun käyttämänsä rahat tienaamaan nopeasti takaisin.

Huumoria löytyi tänään myös Porin torilta. Kohta kolme vuotta torilla seissyt
Toriparlamentti on totuttu näkemään ilman rekvisiittaa.

Toriparlamentti on ikuistettu useisiin valokuviin, jossa keskimmäinen herra saatetaan kyseenalaisen kunnian kohteeksi. On arkipäivää torilla havaita, kun terassilta tulleet ihmiset keikistelevät parlamentin pojille. Mutta tänään joku oli tuunannut parlamenttia ja itse ohitin sen sopivasti kamerani kanssa.

Kolmikon (omasta mielestäni) vakavikko oli saanut käsiinsä uskonnollista luettavaa. En perehtynyt tarkemmin, miten kirja pysyi herran kainalossa, mutta toivottavasti se ei jätä patsaaseen jälkeä.

Kolmikon vitsiniekka taasen esitti, kuinka Tuhkimon sisarpuolet eivät saaneet lasikenkää jalkaansa.

Hassu kaupunki.