Hylätyt kaupat, autiot kahvilat

Huomasin viime viikolla Porin kirjastossa käydessäni, että kirjastoa vastapäätä ollut kahvila oli lopettanut. En tiedä milloin, mitään kylttiä eivät olleet jättäneet. Liiketila ammotti mustaa tyhjyyttä pohtiessani hetken, että mikäs liike tuossa olikaan.

Olin kerran käynyt kahvilassa jokunen vuosi sitten ja muistaakseni se oli ihan mukava paikka. Kuitenkaan en sinne jostakin syystä mennyt enää uudestaan. Se on vähän syrjässä eikä siellä ollut kortinlukijaa. Jouduin lainaamaan rahaa käteistä mukanaan kantaneelta kaveriltani.

Siksikö en sinne mennyt uudestaan? Jos olisin paikasta pitänyt niin paljon, olisi varmasti käynyt nostamassa rahaa voidakseni asioida siellä.

Asia jäi vaivaamaan kuitenkin, sillä olimme vain muutamaa päivää aiemmin kaverien kesken päivitelleet sitä, kuinka Raumalla on niin ihania ja persoonallisia pikkukahviloita ja Porissa taas lähinnä ketjukahvia. Ja samalla mukava pikkukahvila oli lopettanut toimintansa.

Lopettiko se toimintansa siksi, ettei siellä käynyt ketään? Hankala sanoa, itse kävin vain kerran. Ehkä asiakkaita vaan ei ollut tarpeeksi. Porissa kyllä juodaan kahvia muuallakin kuin kotona, mutta usein se kahvi juodaan ostoskeskuksissa. Oliko yrittäjä tuskastunut kannattamattomaan kahvilaan ja siksi lopetti sen?

Meille opiskelijoille on usein suorasti saarnattu siitä, kuinka meidän tulisi perustaa yrityksiä eikä vain luottaa suuriin työnantajiin. Mutta miksi perustaisimme yrityksen, jos emme voi olla varmoja siitä, että sillä riittäisi asiakkaita? Emmehän me tue itsekään pienyrittäjiä vaan juomme kahvimme siellä, mistä sen saa mielestämme ehkä halvimmalla ja siellä, missä on muitakin ihmisiä.

Joululahjoja pohtiessani päädyin, että tulen ostamaan lompakon. Tavallisesti olisin astellut tavarataloon ja sukeltanut tavarapaljouden keskelle. Onneksi tämä ajatus kuitenkin syntyi ohittaessani pientä laukkuliikettä, joten poikkesin ostoksille sinne. Olen usein ohittanut liikkeen, mutta en koskaan ollut asioinut siellä.

Liikkeessä oli jos jonkinlaista kukkaroa tarjolla, mutta niiden keskeltä löytyi se oikea, kiitos palvelun. En tiedä, olisiko lompakko ollut halvempi isommassa talossa, mutta samaan rahaan sain yksilöllistä ja asiantuntevaa palvelua. Liikkeessä ei myöskään ollut kortinlukijaa, ovathan ne pienyrittäjille aikamoisia sijoituksia. Onneksi automaatille oli lyhyt matka ja olin ihastunut löytööni. Rahaa hakiessani lompakko oli kääritty kauniiseen lahjapakettiin.

Tuskin yksi ostettu lompakko pitää liikettä pystyssä ja minun on turha pestä omaatuntoani puhtaaksi yhden ostospäätöksen takia. Mutta ainakin yritän nyt pohtia voinko viedä rahani sellaiseen liikkeeseen, joissa muutaman asiakkaan vajaus voi saada tuloksen näyttämään nollaa.

Porin katukuvasta katoaa joka kuukausi useita liikkeitä ja nähdessäni tyhjän liiketilan en yleensä muista, mitä siinä olikaan. Tuskin mitään tarpeellista minulle, huomaan ajattelevani.

Tyhjät liiketilat muistuttavat kuitenkin, ettei yrittäjyys aina riitä. Pitää olla asiakkaita, pitää olla rahaa. Ilman rahaa liike ei toimi. Ison tavaratalon, jonka kassassa yksi tai kaksi asiakasta ei tunnu, on helppo kikkailla hinnoilla. Pienyrittäjä maksaa verojen, lainojen ja vakuutusten jälkeen usein palkkaa muutamalle työntekijälle ja loppurahoilla mahdollisesti vielä itsellensäkin. Pienten liikkeiden kadotessa katukuva, palvelukulttuuri ja lopulta tarjontakin supistuu.

Helppohan minun on jeesustella, olen sentään saanut ensimmäisen akateemisen pätkätyöni ja tienaan parin kuukauden ajan aivan poskettoman summan opintotukeen nähden. Voin hetken shoppailla pienissä putiikeissa ja sitten syödä kaurapuuroa lopun ikäni. Ei opiskelijalla ole varaa kuin bulkkituotteeseen.

Paitsi ehkä on sittenkin. En tarvitse kaikkea sitä halpaa tavaraa, jonka opintotuella ostan. Sain ensimmäisen oppituntini säästeliäisyydestä pikkutyttönä ja jos jotakin oikeasti haluan, osaan säästää siihen tarvittavat rahat. Jos siis ostaisin vähemmän, säästäisin enemmän ja tarpeen syntyessä ostaisin sen ihmiseltä, jolle rahani on yhtä arvokasta kuin minullekin.

 

Kuvat: Weheartit