Onks Sibelius kuollut, millon?

”Yleissivistyksellä on tarkoitettu sitä tieto- ja taitomäärää, joka kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Käytännössä tällä ei tarkoiteta mitään tiettyä oppimäärää vaan ideaalia, jota kohti olisi pyrittävä.”

 

googleandwikipedia.jpg

 

Edeltävä lainaus on Wikipediasta, internetin vastauksesta jokaisen esseetään deadlinea edeltävänä yönä kirjoittavan rukoukseen. Aamulehti uutisoi lauantaina siitä, kuinka suomalaiset eivät tiedä, missä Bryssel sijaitsee tai he eivät osaa laskea lainasta maksettavan koron määrää. Uutisessa muistutettiin, kuinka olemme tottuneet naureskelemaan yhdysvaltalaisille heidän surkean yleissivistyksensä vuoksi, vaikka meillä suomalaisilla ei näytä tutkimuksen mukaan olevan tähän mitään rahkeita.

Wikipedian määritelmän mukaan yksilön tulisi yleissivistyksen turvin selvitä elämästään yhteiskunnassamme itsenäisenä olentona. Valitettavasti meille niin rakkaassa peruskoulussamme ei ole loppujen lopuksi määritelty sitä, mitä suomen kansalaisen yleissivistykseen tulisi kuulua. Tämä johtuu tietenkin siitä, että maailma muuttuu jatkuvasti ympärillämme ja siksi yleissivistykseksi lasketaan tänään sellaista, mikä eilen oli turhaa. Toki mummot ja vaarit voivat pitää nuoria sivistymättöminä, koska he eivät tiedä muista Suvivirren jokaisen säkeistön jokaista sanaa, mutta minun ikäluokkani on laulanut laulusta vain kaksi ensimmäistä säettä. Ja jos maailma muuttuu kuten sen on tapana, voi olla, että torun nuorisoa vuosikymmenten jälkeen sillä he eivät ole koskaan kuulleetkaan Suvivirrestä vaan Suviveisusta.

 

stupid.jpg

 

Yleissivistyksen tulisi siis olla jonkinlainen kansalaistaitojen Graalin malja. Minä olen entisenä lukutoukkana tottunut ajattelemaan, että se tarkoittaa ulkoa opittua tietoa. Siksi minun on helppo nauraa, kuinka joku luulee Los Angelesia Yhdysvaltain pääkaupungiksi. Typerys!

Ehkä tieto valtioiden pääkaupungeista ei vain kuulu joidenkin ihmisten yleissivistykseen. Tottahan toki se oli tärkeätä maantiedontunneilla, mutta elämän myötä jotkut asiat tulevat vielä tärkeämmiksi ja syrjäyttävät vanhan, pinnallisesti opitun tiedon uudella kokemuksella. Minä pystyn luettelemaan kaikkien Euroopan valtioiden pääkaupungit, mutta viikko sitten en vielä tiennyt, ettei alle 1-vuotiaalle saa tarjota hunajaa. Se, joka ei tiennyt Washington DC:n merkitystä jenkeille saattoi ihan hyvin tietää, ettei sitä hunajaa saa antaa vauvoille. Ja kumpi näistä tiedoista on selviytymisen kannalta tärkeämpää?

 

wikipedia.jpg

 

Vaikka arvostan yleissivistystä ja sitä, että voin keskustella ihmisten kanssa ilman, että varmistusta väitteelle etsitään jatkuvasti Googlesta tai Wikipediasta kesken keskustelun, joudun myöntämään, että tärkeä yleissivistyksellinen taito tänään on löytää tietoa internetistä. Google selvittää sekunnin murto-osassa mikä on Yhdysvaltain pääkaupunki ja Wikipedia kertoo, mistä lyhenne DC on peräisin. Tämän päivän yleissivistyksen tärkein juttu ei ole itse tieto, vaan tieto siitä, mistä ja miten tietoa löytyy ja milloin sitä kannattaa etsiä.

Aina sitä vain ei tajua googlettaa. En minä ainakaan olisi käsittänyt katsoa erikseen, että saako vauvalle syöttää hunajaa.

 

Kuvat: weheartit

Aamulehden juttu: http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194681705173&p=1194596113763&packedargs=packedargs%3DAMArticleCommentThreadDetails%253AcurrentPage%3D2&pagename=KALWrapper

Puheenaiheet Opiskelu Ajattelin tänään

Mun sylkeni ei lennä kattoon asti

Johtuneeko kesätyöttömyydestäni kumpuava epäonnistumisen tunne yrittäjävanhempieni työtä arvostavasta esimerkistä vai luterilaisuuteen pohjautuvasta itseankaruudesta ? Olen monena kesänä pohtinut, mitä itsestään ajattelevat ne ihmiset, jotka eivät töitä ole saaneet. Tänä kesänä saan kysyä sitä ihan itseltäni.

Viimeisien laskelmieni mukaan olen lähettänyt joulukuusta asti noin 70 työhakemusta. Hakemuksia olen lähettänyt niin henkilökohtaisesti itseäni kiinnostaneisiin paikkoihin kuin sellaisiinkin, joissa työskentelyyn minua olisi motivoinut vuokrarahojen tienaaminen.

Oli kova kolaus huomata, että vaikka aiempina kesinä olin työllistynyt suhteellisen mukavasti, tänä keväänä minua ei huolittu kuin muutamiin haastatteluihin.

bitter_large.jpg

Kovempi kolaus kuitenkin oli huomata kuinka kadehdin töitä saaneita ystäviäni ja tuttujani. En ainoastaan muuttunut sinivihreäksi kateudesta vaan pohdin myös myrkynmustassa mielensopukassani, kuinka joku voi saada töitä silloin kun minä en niitä saa. Täydellisessä maailmassa työnantajat huomaisivat lahjakkuuteni ja tappelisivat siitä, kuka saa minut palkkalistoilleen.

Olen yrittänyt olla positiivinen ja pohtia, että aikansa kutakin. Olen ollut töissä aikoina, jolloin on ollut mahdotonta saada töitä. Minulla on ollut tuuria silloin kun ystävilläni ei ole ollut. Ovatko he silloin kadehtineet minua? En osaa vastata, mutta sen tiedän, ettei heistä kukaan ansaitse katkeruuttani töittensä takia.

Olen välillä ollut niin tavattoman loukkaantunut jollekin, jota en osaa nimetä. Pidän itseäni älykkäänä ja ahkerana unelmatyöläisenä, mutta en riittänyt tällä kertaa.

kade.jpg

Tunnen itseni ajoittain luuseriksi. Mutta tunnen myös olevani uudenlaisen mahdollisuuden äärellä.

Äitini mielestä voisin viettää välillä lomaa, sillä olen talvella pakertanut kandini ja 60 opintopistettä sen päälle kasaan. Myönnän itsekin, että olen tehnyt paljon ja sen päälle elänyt kohtuuttoman säästeliäästi, mutta en myönnä, että olisin ansainnut lomaa. Eikö sen ansaitseminen edellytä palkkatöitä?

Minua kyllä hivenen kutkuttaisi kokeilla, miltä tuntuu olla oikeasti lomalla. Kokeilla, millaista olisi vain:

  • lainata dekkareita ja syventyä niihin Kirjurin auringon alla

  • käyskennellä kaupungilla ilman, että minulla olisi kiirettä mihinkään

  • kirjoittaa juuri siitä mistä haluan

  • tehdä suunnitelmia graduani varten ja syksyllä marssia seminaariin valmiin ideapaperin kanssa

virginsuicides.jpg

Mutta kolme kuukautta on pitkä aika sylkeä kattoon.

Olen nyt kuitenkin positiivisemmalla tuulella tämän asian suhteen ja uskon, että jollakin tavoin selviän yhdestä vapaakesästä. Ehkä opin tänä kesänä jotakin sellaista, josta ei työtodistuksia jaeta.

Tai pitkästyn kuoliaaksi.

 

Kuvat: weheartit.com.

Suhteet Oma elämä Työ