Tarve liikkua lähtikin selkärangasta
”Ryhti suoraksi!”
Melkein kaksimetrinen isäni rakasti muistuttaa pitkiä tyttäriään hyvän ryhdin merkityksestä. Mutta teini-ikäisenä oma pituus tuntui vaivaannuttavalta sirojen ja päätä lyhyempien ystävien seurassa ja kun soppaan heitti vielä kauhallisen teiniangstia, Notre Damen kellonsoittaja kolkutteli ovelle.
En onnekseni ehtinyt saada vuosien kyyristelyllä aikaan järkyttävää kyttyrää selkääni, mutta itseäni jatkuvasti ärsyttävän kynäniskan kylläkin. Yritin jatkuvasti muistaa työntää niskaani taaksepäin, mutta ikkunoiden heijastuksista huomasin niskani ja selkäni olevan yrityksistä huolimatta huonossa asennossa. Kamelin selkä katkesi kuitenkin vasta mentyäni sairaalaan töihin ja huomattuani, ettei elämä todellakaan ole iäkkäänä mukavaa, jos kunnostaan ei ole huolehtinut nuorempana. Vuosien kypsyttelyn jälkeen päätin vihdoin tehdä ryhtiliikkeen ja nyt liikunnallista elämää kohti selän parempaa hyvinvointia on takana jo yli kolme vuotta.
Mutta miksi ihmeessä siitä pitää tilittää tänne Lilyyn? Koska rakkauteni liikuntaan syntyi lopulta halusta pysyä terveenä ja toivon mahdollisimman monen jakavan saman intohimon kanssani. Tarpeeni liikkua ei syntynyt halusta esitellä vatsapalikoita rannalla, syödä vain kanaa ja rahkaa tai syntyä jollain tapaa uudelleen. Vaikka olen harrastanut kaikenlaista liikuntaa jo kolme vuotta, en vieläkään ole kovinkaan ryhdikäs, mutta liikunnan ansiosta olen kuitenkin ”kasvanut” jopa 1,5cm. Nykyään liikunta on minulle keino hallita stressiä ja nauttia elämästä, ja tässä blogissa kerron, millaista se ihan tavallinen liikunnallinen elämä on.
Tervetuloa mukaan nauttimaan liikkumisesta!