Rypäle

Kun Rypäle oli pikku tirppa, hänellä oli hassu tapa toisinaan hamstrata ruokaa poskiin. Ehdoton suosikki oli viinirypäleet, mitkä lymyää myös kuvassa. Kuvaa otettaessa hän tallusti pitkin Englannin nummia posket pullollaan. Onhan se tietty kätevää, kun on eväät mukana. Nykyään voisin kuvitella tilanteen toisin. Se olisin takuulla minä, joka vetää pitkin maita ja mantuja pullottavin poskin ja Rypäle häpeäisi silmät päästään. Taidankin seuraavan kerran vaateostoksille lähtiessä tunkea posket täyteen vaikka sämpylää, ettei pääse nälkä yllättämään kesken shoppailun.. Murkku haluaa olla mahdollisimman vakavasti otettava ja itse taas vanhetessa muuttuu entistäkin leikkisämmäksi. 

Nykyään suosikkipuuhaani on mennä pilaamaan Rypäleen tictocit. Huolella harjoitellut musiikkivideot ovat juuri onnistumassa, kunnes taustalla näkyy äiti. Näistä minä saan huumoria pitkäksi aikaa, lopulta Rypälekin leppyy ja irtoaa kunnon naurut. Välillä huumori on kateissa tässä hormoonin huuruisen arjen keskellä, mutta kun sitä löytyy, helpottuu kiukut aika nopeasti. Ja koska välillä tuntuu niin vaikealta houkutella Rypälettä enää perheen yhteisiin juttuihin, olen yrittänyt siksikin soluttautua hänen maailmaansa.

Ja nyt onkin lähdettävä vääntämään kättä siitä, että syödäänkö kotona olevaa karjalanpaistia vai saako lähteä kavereiden kanssa heseen.. Arvatkaapa vaan kumpi voittaa..

Rusina