Asioita joista saa ja pitää puhua

Vuosi 2020 on ollut aikamoinen vuoristorata, eikä matka ole vielä ohi. Isoja asioita on tapahtunut sekä globaalilla tasolla mutta myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Kenties kaikkien näiden isojen muutosten johdosta myös ajatukseni ovat olleet aikamoisessa myllerryksessä, ja tuntuu, että joskus on todella vaikeaa jäsennellä ja käsitellä omia tunteita ja mielipiteitä erinäisistä teemoista sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla. Jotkut näistä asioista ovat kiusallisia ja noloja, jotkut monimutkaisia ja kivuliaita, jotkut kenties hauskoja – joten miksipä en käsittelisi niitä kaiken kansan nähden julkisessa blogissa!

Minulla on sellainen paha tapa, että aina kun käyn läpi jotain raskasta, haastavaa tai vaikeaa, tai kun koen olevani jotenkin epäonnistunut, ajattelen ensimmäisenä: ”kukaan muu ei ajattelisi/tekisi näin.”

Kukaan muu ei istuttaisi lapsia tablettien eteen tuntikausiksi jäätelökulhon ja sipsipussin kanssa, jotta saa itse tehtyä muutaman tunnin töitä rauhassa. Kukaan muu ei ole kateellinen ystävien menestyksestä. Kukaan muu feministiksi itseään tituleeraava ei ole ottanut miehensä sukunimeä. Kukaan muu ei nuku samassa sängyssä 6- ja 3-vuotiaiden lastensa kanssa. Kukaan muu ei kamppaile äitiyden ja feminististen aatteidensa välillä.

Tylsä tosiasiahan on, että en todellakaan ole niin erityinen ja ainutlaatuinen, että olisin ajatusteni kanssa yksin. Ja usein se helpottaa kun kuulee, että myös muut painiskelevat samojen juttujen kanssa ja miettivät samoja kummallisia asioita. Kaikesta saa, ja pitää, puhua – eivätkä asiat koskaan muutu ja mene eteen päin, jos ei niitä nosteta päivänvaloon. Tämä koskee kenties erityisesti sellaisia asioita, joista on ehkä hieman vaikeaa ja kiusallista puhua ääneen.

Joten sellaisia juttuja ajattelin tässä blogissa käsitellä – asioita, jotka koen itse jollakin tapaa vaikeiksi ja monimutkaisiksi, enkä ehkä aina oikein edes tiedä, mitä mieltä niistä itse olen tai mikä on oikein tai väärin. Monet näistä asioista liittyvät omalla kohdallani nimenomaan äitiyden ja oman identiteetin käsittelyyn, feminismin ja äitiyden suhteeseen, ja naisena olemiseen patriarkaalisessa yhteiskunnassa – mutta varmasti muistakin teemoista löytyy käsiteltävää. Aiheet kumpuavat sekä omasta elämästä että yhteiskunnallisesta keskustelusta, ja toki otan myös ehdotuksia mielelläni vastaan!

Tällä hetkellä brainstorming-listalla on mm. seuraavat aiheet:

• Äitiyden ja feminismin suhde: onko pitkä imetys, perhepeti tai lasten kanssa kotona oleminen epä-feminististä?
• Onko OK olla kateellinen kaverin menestyksestä?
• Saako feministi ottaa miehensä sukunimen?
• Haluanko hidastaa tahtia koska haluan pitää itsestäni huolta – vai olenko vain laiska ja mukavuudenhaluinen?
• Miksi haluan yhä laihtua, vaikka julistan kehopositiivisuutta ja itsensä hyväksymistä sosiaalisessa mediassa?
• Miksi ärsyynnyn, jos lapseton ihminen kommentoi vanhemmuutta tai lasten kasvatusta?
• Saako olla mielipide synnytyksestä, jos ei itse ole synnyttänyt?
• Ovatko minun henkilökohtaiset valintani kritiikki toisenlaisia valintoja kohtaan? Miten voin puhua omista valinnoistani niin, että se ei kuulosta muiden kritisoinnilta?
• Saako keskenmenoa surra julkisesti, kun on jo äiti?

Eiköhän näillä päästä alkuun. Teillä jokaisella on varmasti mielipiteitä monista näistä aiheista, ja haluan kuulla ne kaikki! Kuten tuolla edellä mainitsin, en lähde käsittelemään näitä teemoja siitä oletuksesta, että itse tiedän niihin vastauksen – vaan juuri sen vuoksi, että en tiedä. Kirjoittamalla ja sanomalla asioita ääneen pystyn jäsentelemään ja käsittelemään niitä paremmin, ja joskus saatan siinä prosessissa löytää jopa jonkinlaisia vastauksia – ja ainakin löydän keskustelun kautta uusia näkökulmia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Ja arvatkaa mitä? Nyt vähän jännittää.