Kevään ensimmäinen päivä

No niin, nyt ne on omittu, tarvinnee hankkia lapsille lisää, jos en raaski näistä luopua. Onneksi, tai no onneksi ja onneksi, eihän paju nyt mikään jalopuu ole, näitäkin löytyy omalta tontilta. Toivottavasti kukaan ei muuten huomaa, että meillä on muitakin kuin pajunkissoja ruokapöydällä…

Tänään pidettiin myös kutsukorttipajaa Hertan lastenkutsuja varten, sillä pianhan se taas jo koittaa, kevään ensimmäinen päivä. Neiti nimittäin pari vuotta sitten ilmoitti ihanan runollisesti, että hän on syntynyt kevään ensimmäisenä päivänä. Ja ei, hän ei ole syntynyt esimerkiksi huhtikuun ekana, vaan maaliskuun lopulla.

Ja sitten kun isämies tuli kotiin, minä hiihtelin auringonlaskuun. Mikä siinä onkin, että yleensä siinä maaliskuun puolivälin jälkeen muistan, että hiihtäminen on oikeastaan aika kivaa. Ehkä se on siinä, että vasta silloin yleensä alkaa olla kelit kohdillaan.

Välineurheilija?