Siellä alla se odottaa

Pienempi pihasuunnittelija

Kuten kaikki muutkin varmasti ovat saanet todeta, kevät sai täällä etelässä useampia senttejä märkää lunta niskaansa. Samoin kävi pihasuunnitelmilleni, mutta eilen ehdin kävellä ympäri pihaa suunnitellen ja mittaillen – ja kiskoen pulkkaa perässäni.

Haaveissani on rakentaa esimerkiksi luonnonkivimuuri. Okei, se ei ole ehkä ihan järkevin projekti aloittaa pihanrakennus, mutta kun jotain konkreettista piti jo päästä tekemään ja keksin, että pulkallahan ne kivet siirtyvät helpoiten. Isompia kiviä olen pyytänyt kaivurikuskeja säästämään täyttömaan joukosta ja kaksi kevättä sitten, talon perustuksia tehdessä huomasimme, että naapurin isäntä on lapsineen ja traktoreineen keräämässä kiviä pellosta ja käytiin pyytämässä, että hän kippaa kauhallisensa meidän tontin laitaan. Niitä sieltä hangesta nyt kaivoin. Apuna hääri pari muksua, erityisesti 4-vuotias isojen kivien erikoismies. Miten se machoilu onkin tällaisissa asioissa niin sisäänrakennettuna noihin miehiin 😀

”Mää otan isoimmat”

Lisäksi olen istunut, mittaillut, kurkkinut ikkunoista, poikkeillut pihalla ja piirtänyt ja värittänyt suunnitelmaa pihasuunnittelukurssia varten. Pelkästään olemassa olevien puiden piirtäminen oikeisiin kohtiin on aika haasteellista, tuolla pihalla kun on kokoa. Tai mikä sitten on metsää, mikä pihaa. Vielä en ole uskaltanut piirtää yhtään istutettavaa kasvia. Vähän on toki jo ajatuksia paikoista ja kasveista.

Pihan suunnittelu ja kasveista haaveilu on kivaa, mutta sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, kuin maanrakennus kaikkine kallistuksineen ja muineen saa pyyhkimään tuskanhikeä otsalta. Niistä olisi kiva ymmärtää vähän enemmän. Lisäksi huolestuttaa se, että yleensä aina, kun alan tekemään jotain, oli se sitten sisustus, kakku, käsityö tai talo, mulla on mielessä jonkinlainen kuva lopputuloksesta. Pihasta ei ole.

Suunnitteluapuakin on ollut tarjolla. Nämä valmistuivatkin vähän nopeammin. Eikä niihin kai juuri ole lisättävää.