Ei ihan Hanna-tädin kakkuja

Jääkaapista löytyi pari päivää vanhaa kuohukermaa ja ajattelin olla kätevä emäntä ja käyttää sen tekemällä Hanna-tädin kakkuja. Niihinhän kai kuuluisi/voisi käyttää hapanta kermaa, vaikka eihän tuo avaamaton kerma kyllä kolmessa päivässä happane. Tuntui vaan, että se pitää kuitenkin paistaa ennen käyttöä… Siihen asti, kun päätin syödä myös taikinaa…

No mutta, taas kerran tuli aloitettua ennen kuin tarkistin kaikkien raaka-aineiden riittävyyden. Perunajauhoja oli alle kolmannes tarvittavasta. Noo…, lapsille kun tuli luvattua pikkuleipien leipomista, käytin gluteenittomia jauhoja, heh, nehän tuntuvat sormissa samalta kuin perunajauhot. Ajattelin tehdä vain puolikkaan taikinan ja sitten ajattelin et jos kuitenkin kokonainen ja jossain kohtaa kyllästyin mittailemaan kunnolla. Mutta ei siitä lopulta kovin pahaa tule, jos paistaa jauhoja, voita, kermaa ja sokeria. Ei niistä tosin Hanna-tädin kakkujakaan tule, mutta hätäseen hävisivät parempiin suihin.

Kuvassa muuten näkyy myös yksi keittiön yksityiskohta, joka on suunniteltu oikeastaan juuri tuota varten, mitä siinä tehdään. Kiva laittaa lasten kanssa ruokaa, kun ne oikeasti ylettyvät. Tosin tässä saa myös istua.

Ja loppuun vielä tunnelmia päivän hiihtokilpailuista. Menestys oli kutakuinkin samaa tasoa kuin Suomella meneillään olevissa MM-kisoissa, mutta kivaa oli.