Kaapin paikka?

Ai että muuten harmittaa toisinaan sisustuslehdissä näkyvät ”Mademoiselle-tuoli löytyi jätelavalta” -tyyliset jutut. Vai niin, olen kurkistanut yhteen jos toiseenkin jätelavaan, mutta miten niissä on aina vain joko rikkinäisiä lastulevykomeroita tai käytöstä poistettua lasivillaa…

No mutta tässä tulee nyt kuitenkin vähän vastaavanlainen tarina. Eräänkin meren rannalla on kolmikerroksinen kivinen autiotalo, jossa ei ole ollut ikkunoita vuosikausiin, ja jonka harvoja jäljelle jääneitä ovia mereltä puhaltava tuuli paukuttaa vuodenajasta toiseen. Osa välikatoista on romahtanut, se tuo lisää jännitystä talossa liikkumiseen. Sisällä olevista jäljistä päätellen talo on toiminut majapaikkana kulkijalle jos toisellekin. Tuo talo on toiminut joskus kouluna ja nyt jo useampia vuosia aarreaittanani ja inspiraation lähteenäni. Ja siis ihan luvan kanssa, tietysti. Mitään todellisia aarteita talossa ei toki ole, mutta tiedättehän, toisen romu on…

Aivan viimeisenä talosta mukaani lähtivät vanhat komeronovet. Useamman vuoden yritin keksiä niille paikkaa, ja nyt uudesta talosta sellaisia viimein löytyi. Niistä syntyi vaatekomero aulaan ja kuvissa näkyvä astiakaappi.

Oikeastaan alunperin oli tarkoitus tehdä vain mustaksi maalattu vaatekaappi, sillä ovet olivat niin huonossa kunnossa, että ei niitä varsinaisesti entisöidä enää pystynyt, mutta kun olin yhtä ovea aikani rapsutellut, aloin ihailla maalikerrosten alta paljastuvaa puupintaa ja kehitellä käyttöideaa myös sellaiselle ovelle. Tällainen siis syntyi, vielä jahkailen, pitäisikö tuota runkolautaa jotenkin käsitellä…

Seuraavaksi saanette kurkistaa vaatekaappia, kunhan vielä vähän viilataan ja höylätään.