Synttäriherkkuja ja -humua tyttöjen tyyliin

Seiska-vee tytär ei enää halunnut mitään erityistä teemaa lastenkutsuilleen, joten päätin kattauksen suhteen vain fiilistellä keväisillä väreillä.

Tarjolla oli muun muassa laiskiaisen kakkutikkareita, eli sulatettuun suklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja. Tuumasin, että näissä lapsia houkuttaa todennäköisesti lähinnä ulkonäkö, joten on suloisen yhdentekevää, väkerränkö sisään kakkua vai oikaisenko karkkihyllyn kautta. Ja miten sattuikin, että nämä hävisivät pöydästä ensimmäisenä.

Porkkanakakkua piti kuulemma olla (kaverillakin oli), ja minähän otin sen, pääsiäispupujen kunniaksi, varsin kirjaimellisesti. Porkkanat tein sokerimassasta ja naatit sitruunamelissasta.

Sara La Fountainin ohjeen mukaan tehdyssä partymixissä popcornit, suolatikut, ja pähkinät saavat makean kuorrutteen.
Partymix
1 pussi mikropopcorneja
8 dl suolatikku-keksi -sekoitusta
2 dl suolapähkinöitä
karkkirakeita (esim. M&M)
Siirappi:
1 dl juoksevaa hunajaa
1 dl vaaleaa siirappia
1 tl kanelia
hyppysellinen inkivääriä
hyppysellinen mustapippuria
Valmista popcornit ja sekoita ne, pähkinät ja suolaiset isossa kulhossa. Sekoita siirapin ainekset keskenäään ja kaada naposteltavien päälle, sekoita hyvin ja levitä kulhon sisältö leivinpaperin päälle pellille. Paahda 175 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on vähän paahtunut. Kun partymix on kokonaan jäähtynyt, lisää joukkoon karkit ja aseta tarjoiluastiaan.

Nomination-hymy. Ihania lahjoja.

Tanssia piti, tietysti. Lisäksi askarreltiin ja koristeltiin tanssitötteröt, tanssittiin kaksi erää tötterötanssia (otetaan pari ja laitetaan vessapaperirullan hylsy otsien väliin ja tanssitaan, se ken pudottaa rullansa viimeisenä, voittaa) ja pelattiin rikkinäistä puhelinta ja pullonpyöritystä. Kaksi viimeistä jouduin vetämään hatusta, kun tajusin, että jäljellä olevassa ajassa en todellakaan ehdi maalata kasvomaalauksia koko porukalle, ainakaan ilman että loput kiipeilevät seinille sillä välin.
Aikaa ulkoilla.
Aikaa rakkaille…
Aikaa hitaille aamuille.
Aikaa hitaille ruokailuille – ja kokkailuille.
Aikaa vihaisille nuorille miehille. (Itse näytin viime viikolla samalta, kun en saanut sahaa käyntiin, vaikka kuinka syhyi sormet kaataa pari puuta lastenhoidon lomassa).

Sisäinen pohjalaiseni halusi pääsiäiskokon. Niitä tosin näytti olevan muillakin pellon toisella laidalla. Ei pöllömpi perinne, varsinkaan jos on mäki täynnä kantoja, jotka pitäis hävittää. Kokkoa poltellessa saimme ihailla myös korppien soidinta auringonlaskussa. (Kait?)