Ensimmäinen – ja paras pesto
Tänään teki vimmatusti mieli Ricotta-pesto-pastaa, mutta voih, meillä ei ollut pestoa. Mutta aah, meillä oli kaikki ainekset peston tekemiseen, joten otin ja tein elämäni ensimmäisen kotikutoisen peston. Ja oli muuten hyvää. Taas siis yksi juttu, joka tarttis aina tehdä itse.
Pestoni perustuu siihen, että sain rapsuteltua juuri 40 grammaa raastetta parmesanin kannikastani. Määrä oli kyllä kutakuinkin sopiva, puolet meni pastaan ja toista puolta voi hetken säilyttää jääkaapissa.
Tässä reseptini:
1-2 valkosipulin kynttä
n. 1 tl himalajan ruususuolaa
20 g pinjansiemeniä
40 g parmesanraastetta
n. ruukullinen basilikaa
n. 1 dl oliiviöljyä
Laita mortteliin ensin valkosipulinkynsi (tai kaksi) ja suola ja murskaa ne tahnaksi. Lisää seuraavaksi kuivalla pannulla paahdetut pinjansiemenet ja murskaa nekin. Seuraavaksi sama juttu basilikan lehdille, muutama kerrallaan.
Lisää vielä parmesanraaste ja lopuksi oliiviöljyä, kunnes seos on mielestäsi sopivaa.
Vähän piti heti maistaa leivän kanssa… Niin, ja se pestopastaresepti tulee perässä, toivottavasti mitä pikimmin.
