Kylläpäs onkin lähtenyt räyhäkkäästi tämä bloggaaminen käyntiin. Ihan kaikki kaksi postausta lokakuussa.

 Homma kariutui muun muassa siihen, että jumiuduin pohtimaan, voiko blogiin laittaa lasten kuvia. Monethan eivät julkaise lastensa kuvia edes Facebookissa, missä niiden näkemistä voi rajoittaa haluamallaan tavalla.

Nyt kotiäitinä lähes kaikki liittyy lapsiin ja nuo pyörivät mukana, oli sitten kyse ruuanlaitosta, askartelusta tai valokuvauksesta. Miten pitää suunnittelemani tyylistä blogia ja rajata siitä lapset pois. Ja sitäpaitsi, jos tarkoituksena oli sytyttää valokuvauskipinää (tai no palo, kipinä kytee kyllä) kuvaamalla kaikkea kaunista, niin mistä sitä sitten aloittaisi, jos ei siitä kaikkein kauneimmasta, mitä ympärillään näkee.

Tämän julkaisun jälkeen voinen siis lopettaa pohdinnan. Enhän minä niitä muutenkaan kotona piilottele, vaan voin näyttää maailman turuilla ja toreilla, että nämä ovat minun ihanat lapseni, miksi en voisi näyttää niitä verkossa.

Yksi on tullut lisääkin sitten blogin perustamisen. Sunnuntaina vietetään tämän pahnanpohjimmaisen ristiäisiä, josko niihin väkertelemistä jutuista saisin kirjoitettua seuraavaksi… Vähän on vielä projekteja vaiheessakin, pitäisi tehdä jotain muuta kuin istua netissä.

Päädyin netissä amerikkalaisille newborn-photography sivuille, joissa oli tämän tyylisiä kuvia,  joten piti kokeilla itsekin. Atlantin takana kuvat tavataan kai ottaa noin viikon ikäisenä, minun suhteellisen hyväuninen muruseni on tässä jo puolitoista kuukautta. Kuvauksen onnistumiseen lienee avainsanana suljetun makuhuoneen nurkassa pörisseen rakennuslämmittimen aikaansaama, kolmeakymmentä lähentelevä huonelämpötila.

Sisko ja sen sisko.