Saarnikallion pienimmälle prinsessalle

Pahnanpohjimmainen sai sunnuntaina nimen. Ristiäisiin tuli väkerrettyä kaikenlaista, kuvista voinee päätellä, että tyttärelle maistuu uni aika hyvin ja äidillä on aikaa haastaa itsensä kokeilemaan uusia väkerryksiä. Pääsee sitten sanomaan, että ite tein. Paitsi nuo ruskaleivät, ne teki mummi.

 

Mulla ei ole kerrosvatia, mutta olen aina ristiäisiin kasannut tällaisen, toistaiseksi ollaan säästytty sirpaleilta.

Olen kakkublogien (ja kakkujen) suurkuluttaja, mutta olen ennen panostanut lähinnä vain makuun, ulkonäön sijaan. Tällä kertaa ajattelin väkerrellä elämäni ensimmäiset koristeet sokerimassasta. Kakun viimeistelyssä valitettavasti vaan näkyy taas se kuuluisa viimehetken paniikki.

Valkosuklaajuustokakku sai koristeet sulatetun suklaan avulla.

Kiitos Dr.Oetkerin, tämä sujui nyt huomattavasti helpommin kuin reilu kuusivuotta sitten, jolloin sokerit saivat koristeet tomusokerimassalla pursottamalla.

 

Papin toivetta uhmaten, jätin valkoisen pöytäliinan laittamatta kastepöydälle. Mun mielestä mun antiikkikaappi on hienompi kuin valkoinen liina, jota meillä ei edes ole. Kukka-asetelmankin tein itse, eka kerta sekin, en mä tosin itseäni floristiksi palkkais.

Sankarin tyyli vuodelta -76 on Aino-tädin käsialaa.

Jatkobilemekko sentään tätä päivää ja Benettonia.