So this is my life – ja kiviäkin kiinnostaa

 

 

Jahas, se on taas ollut bloggailu reilun viikon tauolla, koska olen, jälleen kerran, jumiutunut miettimään blogin pitämisen mielekkyyttä. Tai ehkä järjellisyyttä. Onko riittävä peruste blogille se, että mun mielestä siinä on jotain kivaa ja koukuttavaa. Mutta ketä kiinnostaa…

Huomaan usein kirjoittavani blogia ajatuksissani, kun teen jotain hommaa, joka ei vaadi sen suurempaa ajattelua, esimerkiksi lenkillä tai maalatessa. Lopulta tulen siihen tulokseen, että eipä kai tästä ole jutuksi asti. Samaa kiljuu parhaillaan vähintäänkin toinen aivolohkoni tästä kirjoituksesta ja kyselee sitä jutun pointtia…

Mietin tätä tänään pihahommissa ja alkoi oikein naurattaa, miten mielenkiintoisen postauksen siitäkin puuhasta saisi. Eli ylimmässä kuvassa lifestylea Saarnikallion tyyliin; kantojen kantamista vanhat Hai-saappaat nilkkoja myöden mudassa. Katsotaan niitä kukoistava puutarha ja punaiset korkokengät -postauksia sitten viiden vuoden päästä… (huokaus) 

Viikon varrella blogi-kynnystä eivät ylittäneet myöskään:

-Tiistain kohokohta, lenkki kaverin kanssa – kaikki muutkin varmaan oli

-Keskiviikkona kuvaamani mustarastas – ei tämä mikään luontoblogi ole

-Torstain pihasuunnittelukurssi ja edistyvä pihasuunnitelma – no kun en mä oikeesti osaa

-Perjantain lastenvaateostokset – ei aina vain lapsia

-Lauantain talon koristelautojen maalaus tai poikkeaminen paikallisessa kuuntelemassa kaverin bändiä – eka kerta baarissa yli vuoteen – no muut nyt käy varmaan vähän useammin…

-Sunnuntain 15 euron fillari ja muut huippulöydöt MLL:n lastentarvikekirpparilta ja kauden ekat futisreenit – sitä samaa, mitä puoli Suomea teki sunnuntaina

Ja sama valokuvina