Voisitko vain olla – ja olla onnellinen?

Maanantai. Nukuttiin pitkään kahden nuorimman lapsen kanssa, syötiin rauhassa aamupalaa ja kaveri haki isommat lapset leikkimään. Mummi vahti vauvan päiväunia, että pääsin salille. Pikkupakkasta ja auringonpaistetta. Mies toi töistä tullessaan postipaketin, jossa oli neljä uutta mekkoa – ja kerrankin kaikki minulle.

Sitten huomaan istuvani sohvalla ja haaveilen kesäloman Suomi-turneesta, perhelomasta jossain lämpimässä tai edes viikonloppureissusta hotelliöineen Helsingissä.  Valmiista pihasta ja autotallista. Ja harmittelen äitiysloman pienentämiä tuloja. Sitten kun malttaa siirtää katseensa näytöltä, näkee suunnilleen tuon mitä kuvassa näkyy.

Tässä ja nyt on se, mistä pari vuotta sitten vasta haaveiltiin. Joudun muistuttamaan itselleni, että tässä todellakin on aivan kaikki, mitä tarvitsen juuri nyt, miksi aina on pakko haluta lisää tai jotain muuta?