Michelangelo Perjovschi: Suoraan seinään jo 1500-luvulta lähtien
Helsingissä voi juuri nyt tehdä vertailevaa taidehistoriaa tutustumalla kahteen eri näyttelyyn, joita yhdistää aiheena suoraan seinäpintoihin toteutetut kuvasarjat. Ajallisesti ja tilallisesti suuremman luokan maalausurakkaa käsittelee Sinebrychoffin taidemuseon Michelangelo-näyttely. Siinä on esillä luonnoksia ja muuta materiaalia liittyen Vatikaanin Sikstuksen kappelin freskoihin. Kiasmassa on puolestaan esillä suoraan seinäpintoihin maalitussilla piirtävän Dan Perjovschin tilateos.
Michelangelon maalausurakka kesti kymmenisen vuotta, Perjovschi teki omaa tilaustyötään runsaan viikon päivät. Molemmat ovat taiteilijoina mitä ilmeisimpiä oman aikakautensa tuotteita. Michelangelo edustaa antiikista ihanteensa ammentanutta renessanssitaiteilijaa, joka ilmensi itseään annetun uskonnollisen aihepiirin puitteissa. Perjovschi taas noudattaa oman aikamme muodollisesti sallivampaa itseilmaisua ja piirtämisen teknistä vapautta. Oman aikansa nykytaide ei kuitenkaan ole koskaan itsestäänselvyys: Michelangelon maalauksia arvosteltiin pian niiden valmistumisen jälkeen liiasta alastomuudesta ja hahmojen paljaimpia paikkoja peiteltiin maalilla.
Tarkkojen anatomisten tutkielmien jälkeen Michelangelo osoittaa Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä lennokkaamman, ”perjovschilaisen” puolensa kirjaamalla tekstein ja kuvin ylös leipää, viiniä, kalaa ja vähän muuta suuhunpantavaa, nopeasti musteella paperille ikuistettuna: renessanssinkin aikana elettiin arkea. Perjovschi taas käyttää kanankoipiaihetta maailman taloudellisen epätasa-arvon kuvaamiseen.
Jari-Pekka Vanhala
Kuvat:
Dan Perjovschi piirtää Kiasmassa 2013. Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen
Michelangelo, Kolme ruokalistaa, 1518. Casa Buonarroti
Dan Perjovschi, Rikas/Köyhä, 2013. Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen