Ydintaidetta

Mika Taanila, ”Keskeneräinen” (2013), Olkiluodon 3. ydinvoimalan pienoismallin 37 arkkia kehystettyinä (yksityiskohta).

Miten ydinvoimala rakennetaan? Siitä kertoo Kiasman viidennessä kerroksessa Mika Taanilan videoteos ”Suomen sähköisin kunta”. Se kuvaa rauhallisesti etenevällä tahdilla, kolmea kuvaa rinnastaen, maailman ensimmäisen kolmannen sukupolven EPR™ -reaktorin pitkään jatkunutta rakennusurakkaa Olkiluodossa. Aiheeseen liittyen näyttelyssä on esillä myös 37 kartongista muodostuva voimalan pienoismallin arkkisarja.  Jos kehystettyjä arkkeja pääsisi saksimaan, niistä voisi kärsivällinen askartelija rakentaa itselleen pahvisen pienoisvoimalan.

Erich Berger & Martin Howse, Geigerlaskuriin perustuva tee-se-itse-säteilymittari

Miten rakennetaan säteilymittari? Se taas selviää Erich Bergerin ja Martin Howsen oppaasta, joka esittelee helposti rakennettavan, geiger-putkeen perustuvan säteilymittarin teko-ohjeet. Se syntyi syyskuussa 2013 järjestetyssä työpajassa, joka oli osa taiteilija Mari Keski-Korsun käynnistämä projektia ”Tapaus Pyhäjoki”. Sen ”tarkoituksena on etsiä taiteen perspektiivejä Pyhäjoella tapahtuvaan suureen muutokseen, jonka ydinvoimalan mahdollinen rakentaminen aiheuttaa sekä tätä kautta pohtia myös energian tuotantoa ja kulutusta maailmassa”, kerrotaan projektin kotisivuilla.

Myös ydintuhon jäljet kiinnostavat taiteilijoita. Tsernobylin suljettua voimala-aluetta ja aavekaupunki Pripjatia on videoteoksensa aiheena käyttänyt mm. amerikkalainen Diana Thater (“Chernobyl”, 2011). Sitä – samoin kuin monia Tsernobyl-aiheisia valokuvaprojekteja – on kritisoitu liiallisesta estetisoinnista ja raunioromantiikasta, mutta ainakin eläinten ystäviä kiinnostanee, että Thaterin kuvissa esiintyy lähes sukupuuttoon kuolleita przewalskinhevosia, joita on uudelleen sijoitettu sukuaan jatkamaan ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi autioituneelle alueella. Kuinkahan energisiä varsoja siellä tulevaisuudessa laiduntaakaan?

Norjalaisen Siri Hermansen video “Chernobyl Mon Amour” (2012) käsittelee puolestaan ydinkatastrofin vaikutuksia luontoon ja ihmisiin kahden alueella työskentelevän oppaan näkökulmasta: Tsernobyl on tosiaan nykyään myös suosittu matkailukohde.

Makoto Aida,” Monument for Nothing IV”,2012, akryyli ja paperi vanerille, puu, 570 x 750 cm. Courtesy Mizuma Art Gallery; photo by Osamu Watanabe; photo courtesy Mori Art Museum, Tokyo.

Monet taiteilijat ovat käsitelleet teoksissaan vuonna 2011 maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamaa Fukushiman voimalan onnettomuutta Japanissa. Aida Makoton suuri teos “Monument for Nothing IV” näyttää kauempaa katsottuna saaristoaiheiselta akvarellilta, mutta lähempää tarkasteltuna sen pinnan huomaa rakentuvan sadoista tekstikatkelmista. Ne ovat paperille tulostettuja, ydinvoimalan tuhosta viestinneitä  tweet-kommentteja.

Fukushima oli myös monen teoksen aiheena Japanissa lokakuun lopussa päättynesssä Aichin triennaalissa. Hollantilaisen Aernout Mikin installaatioon ”Cardboard Walls” kuulunut video oli kuvattu Fukushimassa paikallisten ihmisten kanssa. Samassa näyttelyssä oli mukana myös Taanilan videoteos ”Suomen sähköisin kunta”.

Ydinvoimala voi toimia myös taiteen esityspaikkana. Vuonna 2010 korealainen Kimsooja installoi monumentaalisen videoteoksensa Yeonggwangin ydinvoimala-alueelle. Kuvia maapallon perusenergioiden ilmentymistä, kuten hehkuvista laavavirroista ja sinisistä jäätiköistä, sisältänyttä filmiä esitettiin yli kilometrin pituisen aallonmurtajan päälle asetetuissa kahdeksassa suurnäytössä. Yleisö tuotiin paikalle tarkkojen turvallisuusmääräysten saattamina.

Pari vuotta sitten huhuttiin, että maineikas saksalainen taiteilija Anselm Kiefer olisi ostamassa itselleen suuren tilateoksen toteuttamispaikaksi Koblenzin lähellä sijaitsevan, vuonna 1998 lakkautetun Mülheim-Kärlichin ydinvoimalan. Etenkin sen jäähdytystornin kiinnosti taiteilijaa hänen verratessa sitä tilana Rooman Pantheoniin, arkkitehtuurihistorian tunnetuimpaan kupolitilaan. Ydinvoimaa Kiefer pitää energian tuottamisen upeimpana muotona, vaikka myöntääkin, että sen hallitsemisessa on vielä puutteita.

Mutta jotenkin se energia on tuotettava, muutenhan moni taideteoskin jäisi tekemättä ja kokematta. Puolalainen taiteilija Miroslaw Balka on piilottanut katsojan käsin löydettäväksi lämpöenergiaa uudessa kokemuksellisessa tilateoksessaan.  Sitä ei voi sanoin kuvailla, se pitää tulla itse kokemaan Kiasmaan.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Ks. myös Kuvia voimasta Kiasma-blogissa

Mika Taanilan näyttely ”Aikakoneita” Kiasmassa 2.3.2014 saakka.
Miroslaw Balkan teos ”Kosketa minua/Löydä minut” Kiasman Studio K:ssa 19.1.2014 saakka.