Kivi-irviöt
Maanantainen robottipäätä käsitellyt blogaus toi mieleen Franz Xaver Messerschmidtin – saksalais-itävaltalaisen kuvanveistäjän jonka tuotantoon kuuluvat eräät veistostaiteen historian lempipysteistäni.
Messerchmidt (1736–1783) oli tunnettu kuvanveistäjä, jonka töistä olivat kiinnostuneet kaikki Habsburgin hallitsijasukua myöten. Nykyään hän ei kuitenkaan ole tunnettu hoviveistäjänä vaan kummien ja koomisten irvistyspystien isänä.
Lukuisat marmoriset ja pronssiset kasvotutkielmat näyttävät hupaisilta, mutta niiden taustalla on astetta synkempi tarina. Messerschmidt nimittäin kärsi jonkinlaisesta ruuansulatuselinten vaivasta, joka (yhdessä hänen itse kehittelemänsä nipistelyhoidon tuottaman kivun kanssa) kirvoitti taiteilijasta monenlaisia tuskallisia ilmeitä. Ilmeisesti Messerschmidt tarkkaili omaa peilikuvaansa ja teki veistospäitä näkemänsä pohjalta.
Messerchmidt oli myös kiinnostunut okkultismista. Hän kertoi tutkivansa ”universaalia tasapainoa”. Hänen mukaansa tämä etsintä herätti jonkinlaisen muinaisen mittasuhteita ja kaavoja vartioivan hengen vihan, ja ilmeisesti henki vieraili Messerchmidtin luona öisin, kiduttamassa ja kiusaamassa veistäjää kostona tämän tutkimuksesta. Taiteilijan tehtäväksi jäi vuodattaa vierailuiden tuottama järkytys veistoksiinsa.
Lovecraft-viboja herättelevät irtopäät ovat sarjakuvamaisine liioitteluineen juuri sen näköisiä, etten olisi ollenkaan yllättynyt, jos näkisin jotakin vastaavaa vaikka Kiasmassa. Vanhan ajan veistostaiteen sijaan irvipäät tuovatkin mieleen esimerkiksi Bruce Naumanin nykytaideklassikon Anthro/Socio kaltaiset ekstreemimmät pärstävedot.
Päitä löytyy ämpärikaupalla vaikkapa googlaamalla ”Franz Xaver Messerschmidt”. Täysi ruudullinen Messerschmidtin päitä aiheuttaa ainakin minulle pakottavan tarpeen kokeilla, vääntyisikö oma naama samanlaisiin suorituksiin.
